Asutus tihenee ja tilaluku kasvaa

Abstract

Esimodernin maaseutuväestön toimeentulo perustui maatalouteen, jonka tuotantoa voitiin ennen teknologian kehittymistä lisätä ainoastaan peltopinta-alaa lisäämällä. Näin myös väestönkasvun edellytys oli tuotannossa olevan pelto- ja kaskimaan määrä. Lisää viljelysmaata saatiin perustamalla uusia maatiloja, joten uudisasutus ja asutuksen tihentyminen olivat keskeisiä talouskasvun tekijöitä. Kun eteläinen ja läntinen Suomi oli asutettu pysyvästi jo rautakauden ja keskiajan kuluessa, Iisalmen vanhan pitäjän asutushistoria muodostaa kansainvälisesti kiinnostavan esimerkin myöhäisestä asuttamisesta, jossa oli vielä tilaa laajentumiselle. Janne Vilkuna, Olli Matikainen ja Ville-Pekka Kääriäinen analysoivat varhaisinta asuttamishistoriaa, mutta mitä sen jälkeen tapahtui tälle vielä 1600-luvulla harvaan asutetulla seudulla? Miten asutusekspansiota ohjatiin ylätasolta ja missä määrin se perustui vapaaehtoiseen uudisraivaukseen, jolla purettiin väestöpainetta vielä toisen maailmansodan jälkeenkin?