Les équivalents finnois du passé composé et de l’imparfait français : analyse contrastive d’un corpus de BD

Abstract

Tutkielman aiheena ovat ranskan imperfektin ja passé composén esiintymät ja niiden suomenkieliset käännösvastineet, jotka analysoitiin kontrastiivisesti. Korpuksena on käytetty Hergén Tintin et L’Île Noire -sarjakuvaa (1956, noin 660 sanaa) sekä suomenkielistä sen käännöstä Tintti ja mustan saaren salaisuus (H. Kaukoranta – S. Kaukoranta 1999, noin 439 sanaa). Tutkielman aineisto koostuu 29 ranskan imperfektin ja 89 ranskan passé composén esiintymästä sekä 107 suomen käännösvastineesta. Aineisto jaettiin analyysia varten ranskan imperfektiin ja sen suomenkielisii vastineisiin sekä ranskan passé composéhen ja sen suomenkielisiin vastineisiin. Aineisto kategorisointiin myös vastinetyyppien mukaan 1) muodollisiin vastineisiin, 2) semanttisiin vastineisiin sekä 3) pragmaattisiin vastineisiin. Hypoteesejä on kaksi : 1) yli 50,0 % tapauksia ranskan passé composéta vastaa suomen perfekti ja 2) yli 70,0 % tapauksista suomen imperfekti ei vastaa ranskan imperfektiä. Semanttisia vastineista oli eniten (74, 69,2 %), kun muodollisia vastineita oli 31 (29.0 %) ja pragmaattisia vastineita vain yksi (0,01 %). Ranskan 29 imperfektin esiintymää vastasi suomen imperfekti (16, 55,2 %), ei kertaakaan suomen perfekti, ja 13 (44,8 %) tapauksessa jokin muu kieliopillinen elementti, joihin kuuluivat aktiivin indikatiivin preesens (2, 6,9 %), konditionaalin preesens (5, 17,2 %), passiivin partisiipin perfekti (1,3,4 %), imperatiivin preesens (1, 3,4 %), substantiivi (1, 3,4 %), pronomini (2, 6,9 %) sekä puuttuva vastine (1, 3,4 %). Ranskan 89 passé composén esiintymää vastasi suomen imperfekti (50, 56, %), suomen perfekti (24, 27,0 %) ja 15 (16,9 %) tapauksessa jokin muu kieliopillinen elementti, joihin kuuluivat preesens (1, 1,1 %), passiivin partisiipin perfekti (3, 3,4 %), indikatiivin preesens (1, 1,1 %), pronomini (1, 1,1 %), ajan adverbiaali (1, 1,1 %), substantiivi, 1, 1,1 %), aktiivin partisiipin perfekti (2, 2,2 %) sekä puuttuva vastine (3, 3,4 %). Analyysi osoitti, että ranskan imperfektin ja suomen imperfektin käytössä on samankaltaisuutta tilanteen näkökulman erilaisuudesta huolimatta : ranskassa imperfekti esittää toiminnan menneellä tapahtumahetkellä, kun taasen suomen imperfekti sijoittaa toiminnan menneeseen ilman sidoksia nykyhetkeen. Ranskan passé composé sitoo menneen toiminnan nykyhetkeen, kun taasen suomen imperfekti kuvailee menneessä tapahtuneita asoita taustoittaen nykyhetkeä. Myös puhekuplien ja paneelien rajallinen til vaikutti suomenkielisen lauseen muotoiluun. Yleisesti ottaen suomen kieli nojasi ranskan kieltä enemmän kontekstiin sekä tekstin ja kuvan keskinäiseen suhteeseen.