Yöllisen sykevälivaihtelun, aamusyljen kortisoli- ja alfa- amylaasipitoisuuksien sekä subjektiivisen palautumisen väliset yhteydet

Abstract

Johdanto. Palautumisen merkitys on terveyden, hyvinvoinnin ja urheilijan suorituskyvyn kannalta keskeinen, sillä stressi ja heikko palautuminen laskevat suorituskykyä ja pitkittyneenä altistavat ylikuormitukselle, työkyvyttömyydelle sekä useille sairauksille. Palautumisen seuraamista varten on pyritty kehittämään luotettavia ja tehokkaita menetelmiä monitoroimaan stressiä. Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia, ovatko yöllinen sykevälivaihtelu (HRV), aamusyljen kortisoli- ja alfa-amylaasipitoisuudet sekä subjektiivinen palautuminen yhteydessä toisiinsa stressin ja palautumisen indikaattoreina, mikä tarjoaa tietoa eri menetelmien luotettavuudesta ja käytettävyydestä palautumisen seurannassa. Menetelmät. Tutkimukseen osallistui 26 tervettä 15–35-vuotiasta naista ja yksi vastaavanlainen mies. Tutkimuksen kuuden viikon mittaisen harjoitusintervention aikana tutkittaville toteutettiin 2–3 kolmen päivän mittausjaksoa, joista kerättiin tutkimuksen data. Mittausjakson aikana mitattiin yöllistä sykevälivaihtelua ja kerättiin aamusylkinäytteet, minkä yhteydessä vastattiin palautumista koskevaan kyselyyn. Sykevälivaihtelumuuttujina analysoitiin keskisyke, RMSSD, ja LF/HF-suhde. Sylkimuuttujina analysoitiin syljen kortisolija alfa-amylaasipitoisuudet. Tässä tutkielmassa koeasetelma on poikkileikkaus tutkimuksesta saadusta datasta. Tulokset. Keskisykkeen ja syljen alfa-amylaasin välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä heikko negatiivinen yhteys (r=-0,290, p=0,008). Myös LF/HF-suhteen ja subjektiivisen palautumisen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä heikko negatiivinen yhteys (r=-0,233, p=0,031). Lisäksi syljen kortisoli- ja alfa-amylaasipitoisuuksien välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä heikko negatiivinen yhteys (r=-0,245, p=0,015). Muita tilastollisesti merkitseviä muuttujien välisiä yhteyksiä ei havaittu. Pohdinta. Tutkimuksessa tarkasteltujen muuttujien välillä havaittiin vain heikkoja yhteyksiä tai ei yhteyttä ollenkaan. Tämä yhdessä aiemman tutkimuksen kanssa osoittaa tiedon palautumisen ja stressin indikaattoreiden välisistä yhteyksistä olevan ristiriitaista. Sykevälivaihtelun ja subjektiivisen palautumisen välillä havaittu heikko yhteys oli aikaisempaan tutkimukseen verraten looginen ja voisi perustella HRV:n käytön luotettavuutta palautumisen mittarina. Tämän tutkimuksen tulosten ja aiemman tutkimuksen perusteella palautumisen ja stressin seurantaan tutkimuksissa suositellaan monimuuttuja menetelmiä, sillä eri menetelmät voivat tarjota tietoa kuormittuneisuudesta eri elinjärjestelmien näkökulmasta.