Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, miten Saksan puolueet Vihreät (Die Grünen) sekä kristillisdemokraatit
(Christlich Demokratische Union (CDU) ja sen baijerilainen sisarpuolue Christlich-Soziale Union (CSU)) suhtautu
vat vuoden 2021 liittopäivävaalien vaaliohjelmissa autoritarismiin ja demokratiaan. Tutkielmassa keskitytään myös
siihen, millaisia retoriikan ja argumentoinnin keinoja puolueet käyttävät puhuessaan autoritäärisistä ja demokraatti
sista valtioista, ja mihin niillä pyritään. Puolueiden ideologisten eroavaisuuksien vuoksi on mielenkiintoista tutkia,
paitsi millaisia eroja myös samankaltaisuuksia niiden retoriikassa ja argumentoinnissa on havaittavissa.
Ulkopolitiikan teemasta tutkielma keskittyy puolueiden suhtautumiseen autoritäärisiin ja demokraattisiin valtioihin.
Valtioista tarkempaan tarkasteluun valikoituivat Venäjä ja Kiina vuonna 2021 vallinneen poliittisen tilanteen vuoksi,
erityisesti Venäjän vuonna 2014 aloittaman Krimin valtauksen ja sen kansain
välisten vaikutusten vuoksi, ja siksi,
että molemmat puolueet nimeävät ne autoritäärisiksi hallinnoiksi. Tutkielma on luonteeltaan retorinen analyysi ja
teoreettisena viitekehyksenä toimii Chaïm Perelmanin uuden retoriikan teoria, josta kiintopisteeksi valikoitui argu
mentaatiotekniikat sisältäen assosiatiiviset ja dissosiatiiviset argumentit.
Analysoimalla puolueiden vaaliohjelmia ilmeni, että puolueiden argumentoinnissa ja retoriikassa on havaittavissa
sekä samankaltaisuuksia että eroavaisuuksia. Puolueet yhdistävät autoritäärisyyteen erityisesti ihmisoikeuksien ja
demokratian heikentymisen sekä uhat länsimaisia ja demokraattisia arvoja ja turvallisuutta vastaan, ja painottavat
Euroopan etua ja turvallisuutta. Molemmat puolueet korostivat erityisesti syy-seuraussuhteita perustellakseen toimia
autoritaarisia hallintoja vastaan. Assosiatiivisen argumentoinnin avulla molemmat pitivät myös Euroopan Unionia
mallina demokratialle, kun taas erityisesti Venäjä kuvattiin antimallina, eli negatiivisena esimerkkinä. Vihreät
käyttivät runsaasti dissosiatiivisia argumentteja erottaakseen autoritääriset maat demokraattisista arvoista, kun taas
Union käytti mm. historiallisia vertauksia korostaakseen Venäjän uhkaa. Argumentoinnissa maiden välillä oli
havaittavissa eroja – Venäjän kohdalla puolueet korostivat sotilaallista uhkaa ja vapauden riistoa, kun taas Kiinan
kohdalla kilpailukykyä ja ihmisoikeuksia uhkaavaa mahtivaltiota. Puolueiden arvot ja painopisteet tulivat myös
ajoittain esiin, esimerkiksi Vihreät puhuvat enemmänkin eurooppalaisesta näkökulmasta ja nostavat esiin
seksuaalivähemmistöjen oikeuksia, kun taas kristillisdemokraatit argumentoivat usein korostamalla Saksan etua.
Huomioitavaa on, että Venäjä aloitti täysimittaisen sodan Ukrainassa helmikuussa 2022, jolloin vuoden 2021
vaaliohjelmat viittaavat aikaan ennen tätä sotaa, ts. vuonna 2014 alkaneeseen Krimin konfliktiin. Jos vaaliohjelmat
olisivat julkaistu Ukrainan sodan syttymisen jälkeen, puolueiden retoriikka olisi varmasti erilainen.
...
