Kohtuuttomien ja tarpeettomien työtehtävien yhteys terveydenhuollon alan työntekijöiden omantunnon stressiin : onko psykologinen turvallisuus stressipuskuri?

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suuressa suomalaisessa terveydenhuollon organisaatiossa ennustavatko kohtuuttomat ja tarpeettomat työtehtävät omantunnon stressiä kahden vuoden seuranta-ajalla. Omantunnon stressiä tutkittiin kahden eri ulottuvuuden kautta, joita olivat esteisiin liittyvä omantunnon stressi (työntekijät tunsivat, että töissä ilmenevät tilanteet estivät heitä tekemästä laadukasta työtä) ja rikkomuksiin liittyvä omantunnon stressi (työntekijät tunsivat, että heidän arvonsa rikkoutuivat). Toisena tavoitteena oli tutkia psykologisen turvallisuuden (tiimi- ja organisaatiotasolla) muuntavaa vaikutusta kohtuuttomien ja tarpeettomien työtehtävien ja omantunnon stressin ulottuvuuksien yhteyteen. Pitkittäistutkimukseen osallistui 306 työntekijää vuosina 2019 ja 2021. Kohtuuttomia ja tarpeettomia työtehtäviä tutkittiin BITS-mittarilla, omantunnon stressiä SCQ-mittarilla, tiimin psykologista turvallisuutta Team Psychology Safety -mittarilla ja organisaation psykologista turvallisuutta PSC-4-mittarilla. Lineaarisen hierarkkisen regressioanalyysin tulokset osoittivat, että mitä enemmän työntekijät kokivat tarpeettomia työtehtäviä, sitä enemmän he kokivat myös esteisiin ja rikkomuksiin liittyvää omantunnon stressiä kahden vuoden kuluttua. Organisaation psykologinen turvallisuus vaimensi kohtuuttomien ja tarpeettomien työtehtävien yhteyttä rikkomuksiin liittyvään omantunnon stressiin. Korkea organisaation psykologinen turvallisuus toimi tämän tutkimuksen perusteella puskurina kohtuuttomien ja tarpeettomien työtehtävien haitallisilta vaikutuksilta työhyvinvointiin, jolloin sitä voidaan pitää tärkeänä voimavarana terveydenhuollon alan organisaatioissa. Näin ollen kohtuuttomien ja tarpeettomien työtehtävien vähentäminen ja organisaation psykologisen turvallisuuden lisääminen esimerkiksi työn suunnittelun, positiivisten johtajasuhteiden luomisen ja sosiaalisen tuen keinoin ovat keskeisessä asemassa terveydenhuollon työntekijöiden työhyvinvoinnin lisäämisessä.