Työkavereiden ja esihenkilön työriippuvuutta ilmentävän käytöksen yhteydet yksilön itsearvioituun työriippuvuuteen : muokkaako organisaatiolta tai esihenkilöltä saatu tuki näitä yhteyksiä?

Abstract

Työriippuvuus määritellään toiminnalliseksi riippuvuudeksi, jolla on haitallisia vaikutuksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että liialliseen työskentelyyn taipuvainen työympäristö on yhteydessä yksilön liialliseen ja pakonomaiseen työskentelyyn. Lisäksi on ehdotettu, että johtajat ja esihenkilöt voivat altistaa alaisensa liialliselle työskentelylle. Työpaikalla saadun sosiaalisen tuen ja liiallisen työskentelyn välisestä yhteydestä on kuitenkin saatu keskenään ristiriitaisia tuloksia. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin hierarkkisella lineaarisella regressioanalyysilla vastaajan arvioiman esihenkilön ja/tai työkavereiden työriippuvuutta ilmentävän käytöksen yleisyyden yhteyttä vastaajan itsearvioituun työriippuvuuteen sekä vastaajan esihenkilöltä ja/tai organisaatiolta saadun sosiaalisen tuen mahdollista muuntavaa vaikutusta tähän yhteyteen. Vastaajan itsearvioitua perfektionismia ja työn vaatimuksia sekä vastaajan johtotehtävissä työskentelyä tarkasteltiin kontrollimuuttujina, sillä näiden on aiemmin havaittu olevan yhteydessä työriippuvuuteen. Tutkittavat (n = 1 499) osallistuivat Suomessa vuonna 2023 toteutettuun avoimeen kyselytutkimukseen. Merkittävä osa vastaajista oli naisia (75,9 %) ja korkeasti koulutettuja (74,3 %). Kysely toteutettiin osana laajaa kansainvälistä työriippuvuutta koskevaa tutkimushanketta. Tulokset osoittivat, että regressiomallissa työkavereiden työriippuvuus selitti tilastollisesti merkitsevästi vastaajan työriippuvuutta ja lisäsi mallin selitysastetta 2 prosenttiyksikköä. Sen sijaan esihenkilön työriippuvuus ei selittänyt regressiomallissa vastaajan työriippuvuutta tilastollisesti merkitsevästi. Tutkimuksen kolmella kontrollimuuttujalla, eli perfektionismilla, työn vaatimuksilla ja johtotehtävissä työskentelyllä, oli kuitenkin merkittävästi työkavereiden työriippuvuutta suurempi selitysosuus (45,3 %) suhteessa vastaajan työriippuvuuteen. Esihenkilöltä saadun tuen havaittiin vahvistavan (B = .041, p = 0.027) työkavereiden työriippuvuuden ja vastaajan työriippuvuuden välistä yhteyttä silloin, kun vastaaja oli arvioinut työkavereidensa ilmentävän runsasta työriippuvaista käytöstä. Organisaatiolta saadulla tuella ei havaittu olevan muuntavaa vaikutusta tähän yhteyteen. Työkavereiden työriippuvuuden yhteys vastaajan työriippuvuuteen sekä esihenkilöltä saadun tuen tätä yhteyttä vahvistava vaikutus olivat tutkimuksen merkittäviä löydöksiä, jotka tulisi huomioida osana organisaatioiden johtamista ja esihenkilötyötä, työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Tulosten perusteella voidaan kuitenkin myös todeta, että yksilöllisistä piirteistä perfektionismilla ja työpaikan rakenteellisista tekijöistä erityisesti työn vaatimuksilla on suurempi merkitys työriippuvuuden ilmenemisessä kuin tilannekohtaisista tekijöistä työriippuvaista käytöstä ilmentävällä työyhteisöllä tai työpaikalla saadulla sosiaalisella tuella.

Work addiction is defined as a behavioral addiction that has harmful consequences. Prior research has shown that work environments prone to excessive work are related to an individual’s tendency to work excessively and compulsively. Furthermore, it has been proposed that directors and supervisors can expose their subordinates to excessive working. However, research on the associations between social support received at the workplace and excessive working has yielded contradictory results. Our analysis was conducted using hierarchical linear regression analysis. We examined the association between the respondent’s assessments of the prevalence of his/her colleagues’ and/or supervisor’s work addicted behavior and the respondent’s self-assessed work addiction. Moreover, we investigated how social support received from the respondent’s supervisor and/or the organization may moderate this association. The respondent’s self-assessed perfectionism and work demands as well as the respondent’s possible managerial position were controlled for due to prior research having demonstrated these factors’ association with work addiction. The examinees (n = 1499) completed an open survey conducted in Finland in 2023. A considerable proportion of the respondents were women (75.9%) and highly educated (74.3%). The survey was conducted as part of a large international research project on work addiction. The results demonstrated that in the regression model, colleagues’ work addiction explained the respondent’s work addiction statistically significantly, adding 2 percentage points to the model’s coefficient of determination, while the supervisor’s work addiction did not. However, compared to colleagues’ work addiction, the three control variables (perfectionism, work demands and the respondent’s possible managerial position) clearly explained more of the variance in the respondent’s work addiction (45.3%). The support received from the supervisor strengthened (B = .041, p = 0.027) the association between colleagues’ and respondents’ work addiction when respondents had evaluated their colleagues’ work addiction as being high. The support received from the organization did not moderate this association. The relationship between colleagues’ and the respondent’s work addiction as well as the strengthening effect of supervisor support on this relationship were significant findings with important implications. This relationship should be considered as part of organizational management and by supervisors in order to promote employee wellbeing. However, the results also indicate that the individual characteristic of perfectionism and work demands, out of structural factors, are more important in the manifestation of work addiction than the situational factors of a work community displaying work addicted behavior or the social support received at the workplace.