Konstruoidun toiminnan kehystämisen strategiat suomalaisen viittomakielen tarina- ja keskusteluaineistossa

Abstract

This Master’s thesis examines the strategies of framing constructed action (CA) — i.e. identifying the referent prior to the constructed action — in Finnish Sign Language (FinSL) narratives and conversational context. Since the strategies of framing constructed action have not been previously studied in Finnish Sign Language, the classification of referencing is based on the work of Cormier, Smith & Zwets (2013): contiguous reference (NP CA), non-contiguous reference (NP…CA) and omission of nominal phrase (ZeroNP CA) where no framing occurs. In addition to the general analysis of the strategies, the variation between signers has also been observed. The research questions are: 1. What kind of strategies are used in framing constructed action in Finnish Sign Language? 2. How are the strategies distributed in narratives and conversational context and between the individuals? The research material is from the ShowTell-project, and it is a sample of the narrative and conversational context of the corpus material of Finnish Sign Language. Since the text genre and the age of the signer are known to affect the use of constructed action, two text types (narratives and conversations) have been selected for comparison. The group of signers has also been constrained by age (aged 30-50). The strategies of framing were annotated using the application ELAN and they were analyzed quantitatively. Qualitative method was used in the analysis of the data and the comparison of the text types. According to the results, all the three strategies of framing occur in Finnish Sign Language — both in narratives and in conversational context. In the narratives, strategies of framing are used somewhat similarly between the signers, while in the conversational context the variation appears to be higher. The results of this study raise the question: what the framing of constructed action in sign language ultimately means? In the future, the research of strategies of framing should also be extended to cover the possibilities of referentiality during constructed action, and also take the individuals and the situation of interaction into account. Signed language seems to make it possible that framing constructed action in its traditional sense is not necessarily always needed.

Tutkielman tavoitteena on kuvata konstruoidun toiminnan (CA) kehystämisen (eli konstruoidun toiminnan edellä tapahtuvan referentin identifioimisen) strategioita suomalaisen viittomakielen tarina- ja keskusteluaineistossa. Koska varsinaista konstruoidun toiminnan kehystämisen strategioihin keskittyvää tutkimusta ei ole suomalaisessa viittomakielessä aiemmin tehty, käytetään työn pohjana Cormierin, Smithin ja Zwetsin (2013) konstruoidun toiminnan kehystämisen strategioiden luokittelua: vierekkäinen viittaus (NP CA), ei-vierekkäinen viittaus (NP…CA) ja nominaalilausekkeen omissio (ZeroNP CA), jossa kehystämistä ei tapahdu. Strategioiden yleistasoisen tarkastelun lisäksi niitä havainnoidaan myös viittojien välinen variaatio sekä tekstilajit huomioiden. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Millaisia strategioita konstruoidun toiminnan kehystämisessä suomalaisessa viittomakielessä käytetään? 2. Kuinka strategiat jakautuvat tarina- ja keskusteluaineistossa sekä yksilöiden välillä? Tutkimusaineistona hyödynnetään ShowTell-projektin materiaalia, joka on otanta suomalaisen viittomakielen korpusaineistojen tarina- ja keskusteluosioista. Koska tekstilajin ja viittojan iän tiedetään vaikuttavan konstruoidun toiminnan käyttöön, vertailuun on valittu kaksi tekstilajia ja tutkimusjoukko on rajattu iän mukaan (30–50-vuotiaat). Kehystämisen strategiat on annotoitu ELAN-ohjelmalla ja analysoitu määrällisesti. Laadullista tutkimusta on hyödynnetty aineiston analyysissä ja tekstilajien vertailussa. Tulokset osoittavat, että kaikkia kolmea kehystämisen strategiaa esiintyy suomalaisessa viittomakielessä sekä tarina- että keskusteluaineistossa. Tarinoissa strategioita käytetään jokseenkin samankaltaisesti, kun keskustelukontekstissa variaatio viittojien välillä näyttäytyy suurempana. Tulokset nostavat esiin kysymyksen siitä, mitä konstruoidun toiminnan kehystäminen viittomakielen kontekstissa lopulta tarkoittaa. Kehystämisen strategioiden tarkasteluun tulisikin jatkossa ottaa mukaan myös konstruoidun toiminnan aikana tapahtuvat referentiaalisuuden mahdollisuudet ja tehdä se viittomakielten kerroksellisuus, yksilölliset ilmaisutavat sekä vuorovaikutustilanne huomioiden. Viitottu kieli näyttää mahdollistavan sen, ettei konstruoidun toiminnan kehystämistä sen perinteisessä merkityksessä välttämättä aina tarvita.