Tämä pro gradu –tutkielma tutkii kulttuurin opetusta suomalaisen viittomakielen ja englannin kielen alkeis-kursseilla kansalaisopistoissa. Tutkimus selvittää suomalaisen viittomakielen ja englannin kielen yliopisto-opiskelijoiden sekä kansalaisopiston opettajien mielipiteitä siitä, mitä kulttuurisia teemoja kielten alkeis-kursseilla tulisi opettaa ja millä tavalla opetus tulisi toteuttaa. Tutkimus selvittää myös yliopisto-opiskelijoiden ja kansalaisopiston opettajien määritelmiä kohdekulttuurista.
Tutkimuksen teoriaosuus pohjautuu kolmeen eri osa-alueeseen: kulttuurin määrittelyyn, kuurojen kulttuuriin sekä englanninkielisten maiden kulttuuriin. Byram ja Risager (1999) määrittelevät kulttuurin neljän eri näkökulman mukaan: arkielämän, institutionaalisen, arvojen ja korkeakulttuurin näkökulman mukaan. Kulttuurin määrittelyn lisäksi tutkimuksen keskeisessä osassa on kuurojen kulttuurin ominaispiirteet (mm. Lane, Hoffmeister ja Bahan 1996; Jokinen 2000; Ladd 2003; Mindess 2006) sekä eng
lanninkielisten maiden kulttuurin ominaispiirteet (mm. Kachru 1985; Crystal 2002; McKay 2002, McKay 2010).
Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisillä kyselylomakkeilla. Kielikohtaiset kyselylomakkeet lähetettiin yliopisto-opiskelijoille sekä kansalaisopiston opettajille. Kyselyyn vastasi 18 suomalaisen viittomakielen yliopisto-opiskelijaa, 12 suomalaisen viittomakielen kansalaisopiston opettajaa, 43 englannin kielen yliopisto-opiskelijaa ja 9 englannin kielen kansalaisopiston opettajaa.
Tulosten mukaan kansalaisopistojen suomalaisen viittomakielen opettajat ja suomalaisen viittomakielen yliopisto-opiskelijat sekä kansalaisopistojen englannin kielen opettajat määrittelivät kohdekulttuurin arkielämän näkökulman mukaan. Sen sijaan suurin osa englannin kielen yliopisto-opiskelijoista määritteli kohdekulttuurin institutionaalisen näkökulman mukaan. Suomalaisen viittomakielen opettajien ja opiskelijoiden vastausten perusteella suomalaisen viittomakielen neljä tärkeintä kulttuurista teemaa alkeiskurssilla ovat termien oikea käyttö, tieto viittomakielestä, katsekontaktin merkitys ja käyttö sekä huomionherättämiskeinot. Englannin kielen opettajien ja opiskelijoiden vastausten perusteella kaksi tärkeintä kielellis-kulttuurista teemaa ovat kohteliaisuus ja englanninkieliset maat, kaksi tärkeintä englanninkielistä maata ovat Englanti ja Yhdysvallat ja kaksi tärkeintä maakohtaista teemaa ovat kansalliset symbolit sekä matkailu. Kuurojen kulttuurin opetustavoista nousivat esille kuurojen parissa oleminen sekä keskustelun kautta oppiminen. Englanninkielisten maiden kulttuurin opetustavoista nousivat esille videoiden katsominen sekä keskustelun kautta oppiminen.
Tutkimuksen johtopäätöksenä on se, että kulttuurin opettaminen kielikurssin yhteydessä koetaan tärkeäksi. Kulttuurin opetus kieltenopiskelun alkuvaiheessa tulisi liittyä kohdekulttuurin arkielämään sekä olla käytännönläheistä. Korkeakulttuuria ja historiaa tulisi opettaa vasta kielenopiskelun myöhemmässä vaiheessa. Mahdollista jatkotutkimusta voisi tehdä esimerkiksi kulttuurin erilaisista opetustavoista, esimerkiksi kyselylomak-keen ja haastattelun avulla sekä laajempaa aineistoa hyödyntäen, jotta kulttuurin opettamisesta saisi laajemman ja syvemmän analyysin.
...
This MA thesis investigates how culture is taught in beginner courses of Finnish Sign Language (FinSL) and English in adult education centers. The goal of this thesis is to examine how university students and language teachers in adult education centers would teach culture of the target language in beginner courses and also, how teaching culture should be realized. In addition, this thesis investigates how university students and language teachers in adult education centers define the target culture.
The theory of this study has three parts: defining culture, Deaf culture and the culture of English-speaking countries. Byram and Risager (1999) define culture according to four different points of views: 1) every-day life, 2) institutional, 3) values, and 4) high culture. Deaf culture (e.g. Lane, Hoffmeister and Bahan 1996; Jok-inen 2000; Ladd 2003; Mindess 2006) and culture of English-speaking countries (e.g. Kachru 1985; Crystal 2002; McKay 2002; McKay 2010) are also a central part of
the theory of this study.
The material for this study was collected by electronic questionnaires. Language-specific question-naires were sent to university students and language teachers in adult education centers. There were 18 respondents for the questionnaire of FinSL university students, 12 respondents of FinSL teachers in adult education centers, 43 respondents of university students of English and 9 respondents of English teachers in adult education centers.
According to the results, FinSL teachers and FinSL university students and English teachers define culture according to the viewpoint where culture is seen as a representation of everyday life. In the contrary, university students of English define culture according to the institutional viewpoint. The four most important cultural topics when teaching FinSL are 1) using the terms of deaf people correctly, 2) knowledge of FinSL, 3) the meaning and use of eye contact, and 4) attention getting techniques. The topics for teaching English were divided into three different sections: 1) linguistic-cultural topics, 2) English-speaking countries, and 3) country-related topics. The two most important linguistic-cultural topics were politeness and English-speaking countries, the two most important English-speaking countries were England and the United States, and the two most important country-related themes were national symbols and traveling. The two most important teaching methods for teaching Deaf culture were spending time among the Deaf and learning culture through discussion. For teaching the culture of English-speaking countries, the two most important methods were watching videos and learning culture through discussion.
As a result, teaching culture in the context of a language course was seen to be important. In the beginning of a language course, the culture should be connected to the everyday life in the target culture and be as practical as possible. High culture and history should be taught later along the course. A possible topic for follow-up study would be, for example, researching the methods of teaching culture in more detail. For instance, collecting material with a more detailed questionnaire and interviewing the respondents. In this way, the material and the analysis would be more in-depth.
...
