A comparison of non-linear and linear approaches in developing goal scoring skills in elite youth football

Abstract

Overall aim of this study was to investigate how to efficiently improve skilfulness in goal scor-ing in elite youth football. More specifically, an intervention was conducted to investigate whether non-linear pedagogy (NLP) or linear pedagogy (LP) is more efficient in improving goal scoring skill related actions. Suggested by prior research, more interventions should be conducted using representative test designs that are more closely aligned with the context of a football game environment (Bergmann et al., 2021; Roberts et al., 2020). The representativeness in this study was achieved by creating testing players under game-like physical loads, in a dynamic pressured situation with a defender, and creating an environment where adaptability was required. Concurrently, the study investigated what observable actions were connected in increasing skilfulness in goal scoring in terms of goal scoring percentage.

A total of 18 elite-level football players from the highest national-level league for the age group were recruited for this study. The players were divided in to one of three groups: non-linear, linear, and control. The efficacy of the different pedagogical approaches was assessed by con-ducting a comparative pre-post-test intervention design. NLP, as a pedagogical approach, em-phasizes the exploration of individual movement patterns (Chow et al., 2021). In contrast, LP, as a pedagogical approach, is focused on developing practices that aim learning a predetermined movement pattern (Schöllhorn et al. 2006). The control group didn’t participate in specific goal scoring practices. Player’s goal-scoring abilities were measured both before and after a nine-week intervention training phase. An observational framework was developed to serve as a reliable tool for observing player actions during the skill test. The framework was constructed based on existing literature and expert interviews. Goal scoring actions were observed in four categories: finding space, ball control, shot accuracy, and strategic variability.

The results indicate that there is no significant difference (95% CI, p > 0.05) between the peda-gogical approaches in improving players' goal-scoring skill-related actions. It appears that the development of goal-scoring skills in the short term is not hindered or enhanced by the chosen pedagogical approach. The findings are consistent with those of prior research (Roberts et al., 2020; Gaspar et al., 2019), suggesting that the current testing protocols used to assess football goal-scoring skills may be inadequate for identifying development. A more critical standpoint might beneficial when testing skilfulness in football. Furthermore, none of the observed actions were identified as crucial for increasing or decreasing the goal-scoring percentage.

Despite theoretical distinctions, both methodologies showed comparable outcomes, indicating that the choice of pedagogical strategy may not crucially influence goal-scoring skill development in the short term. To elicit noticeable development, U17 elite level players may require more training with increased practice variability and long-term observation to truly grasp the directionality of their development. This study highlights the importance of considering the ways skilfulness in football can be reliably tested.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten voidaan tehokkaasti kehittää maalintekotaitoa nuorten huippujalkapallossa. Tutkimuksessa selvitettiin, onko epälineaarinen pedagogiikka vai lineaarinen pedagogiikka tehokkaampi lähestymistapa kehittää maalintekotaitoa. Edeltävien tutkimusten mukaan interventioita tulisi toteuttaa enemmän käyttämällä jalkapallopeliä edustavia testiprotokollia (Bergmann ym., 2021; Roberts ym., 2020). Tässä tutkimuksessa edustavuus saavutettiin luomalla pelitilanteisiin rakentuva testausprotokolla. Pelaajia testattiin pelinomaisessa fyysisessä kuormituksessa, dynaamisessa painetilanteessa puolustajaa vastaan ja luomalla ympäristö, jossa vaadittiin sopeutumiskykyä. Samanaikaisesti tutkimuksessa selvitettiin, onko maalintekotaidon havainnoitavat osa-alueet yhteydessä maalintekoprosenttiin.

Suomalaisia alle 17-vuotiaita eliittitason jalkapalloilijoita (N=18) rekrytoitiin ikäluokan korkeimmalta kansalliselta sarjatasolta. Pelaajat jaettiin epälineaariseen-, lineaariseen- ja kontrolliryhmään. Eri pedagogisten lähestymistapojen tehokkuutta arvioitiin vertailevalla alku- ja lopputestit sisältävällä tutkimusasemalla. Epälineaarinen pedagogiikka korostaa yksilöllisten liikemallien tutkimisen tärkeyttä (Chow ym., 2021), kun taas lineaarinen pedagogiikka pyrkii tavoittelemaan ennalta määritettyjä liikemalleja (Bergmann ym., 2021; Schöllhorn ym., 2006). Kontrolliryhmä ei osallistunut maalintekoharjoituksiin vaan seurasi joukkueiden päävalmentajan johtamia harjoituksia. Pelaajien maalintekotaitoa mitattiin ennen yhdeksän viikon interventioharjoittelujaksoa sekä sen jälkeen. Taitavuuden mittaamiseen luotiin havainnointikehys, jota käytettiin työkaluna pelaajien suoritusten havainnointiin taitotestin aikana. Kehys rakennettiin olemassa olevan kirjallisuuden perusteella ja viimeisteltiin asiantuntijahaastatteluista saaduilla näkemyksillä. Maalintekotoimia havainnoitiin neljässä kategoriassa: tilan löytäminen, pallonhallinta, laukaisutarkkuus ja tekninen suoritus.

Pedagogisten lähestymistapojen välillä ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa (95 % CI, p > 0,05) pelaajien maalintekotaidon kehittämisessä. Vaikuttaa siltä, että valittu pedagogiikka ei hidasta eikä nopeuta maalintekotaidon kehittymistä lyhyellä aikavälillä. Tulokset ovat osittain linjassa aiempien tutkimusten kanssa (Roberts ym., 2020; Gaspar ym., 2019), joten on todennäköistä, että nykyisillä jalkapallon maalintekotaitojen testaamiseen käytetyillä testiprotokollilla on vaikeuksia tunnistaa kehitystä. Pelaajine maalintekotaidon testaamiseen tulisi suhtautua kriittisesti. Mikään havaituista toimista ei ratkaisevasti lisännyt tai vähentänyt maalintekoprosenttia.

Huolimatta teoreettisista eroista, molemmat menetelmät tuottivat verrattavissa olevia tuloksia, mikä viittaa siihen, että pedagogisen strategian valinta ei välttämättä merkittävästi vaikuta maalin-tekotaitojen kehittymiseen lyhyellä aikavälillä. Huomattavan kehityksen saavuttamiseksi U17 huipputason pelaajat saattavat tarvita enemmän harjoittelua lisääntyneellä harjoitusvaihtelulla, jotta heidän kehityksensä suunnan ymmärtäminen olisi mahdollista. On tärkeää pohtia, millä tavoin jalkapallotaitoa voidaan testata luotettavasti.