Tarjonta vastaa kysyntään : case tutkimus Perussuomalaisten populismin kannatuksen kysyntätekijöistä eduskuntavaaleissa 2011 ja 2019

Abstract

Tutkielma tutkii Perussuomalaisten populismin kannatusta eduskuntavaaleissa 2011 ja 2019. Kannatusta tutkitaan soveltamalla kolmea kysyntätekijäteoriaa, tietoisuus ja mielipide hypoteesia, sosioekonomista marginalisaatioteoriaa sekä sitoutuneen edustajan mallia. Tarkoitus on saada lisää tietoa siitä, mitkä tekijät nostivat Perussuomalaisten kysyntää pelkästään vaaleissa 2011 tai 2019, sekä molemmissa. Näin tiedämme, millaiset asiat luovat kysyntää populismille, kuten esimerkiksi maahanmuuttovastaisuudelle sekä EU-kriittisyydelle.

Tutkielma tukeutuu laajaan teoreettiseen pohjaan määritellessään populistisen puolueen, populismin sekä kysyntätekijäteoriat. Metodi tutkielmassa on case tutkimusmenetelmä. Case tutkimusmenetelmä mahdollistaa eduskuntavuosiin tarkentumisen sekä yksittäisten vuosien tulosten vertailun. Näin ollen on mahdollista saada kuva siitä, mitkä kysyntätekijät ovat muuttuneet 2010-luvulla ja, mitkä pysyneet samoina.

Tutkielmassa havaittiin, että Perussuomalaisten kannatuksen kysyntätekijät vaaleissa 2011 erosivat hieman vaaleista 2019 äänestäjäpohjan muutoksen myötä. Vuoden 2011 vaaleissa vahvimmat kysyntätekijät Perussuomalaisten kannatukselle olivat maahanmuuttokriittisyys ja muutoshalu politiikkaan. Vuoden 2019 vaaleissa maahanmuuttovastaisuus ei ollut enään tärkein kysyntätekijä vaan eniten kysyntää aikaansai äänestäjien talouspessimismi sekä huoli omasta taloudellisesta tulevaisuudesta. Yksilön korostunut rooli esimerkiksi työmarkkinoilla aiheutti huolta ja äänestäjät kaipasivat valtiolta vahvempaa roolia kansalaisten tukemisessa. 2010-luvun vahvin kysyntätekijä oli kuitenkin huoli omasta toimeen tulosta, joka heijastui sitten kannatukseen eri tavoin. Yhteenvetona, äänestäjän sosioekonominen status oli molemmissa vaaleissa vahva tekijä luomassa kysyntää Perussuomalaisten populismille.