Energiansaatavuus ja lepoaineenvaihdunta harjoituskauden eri vaiheissa kansallisen ja kansainvälisen tason naiskestävyysurheilijoilla

Abstract

Riittävä energiansaatavuus on urheilijan ruokavalion perusta. Liian vähäinen energiansaatavuus heikentää suorituskykyä ja vaarantaa urheilijan terveyden. Energiansaatavuuden on havaittu vaikuttavan myös lepoaineenvaihduntaan. Energiansaatavuuden määrittämiseksi ei ole kuitenkaan standardoitu tiettyä mittausmenetelmää. Urheilijoilla energiantarve on riippuvaista harjoituskaudesta ja sen mukaisesta harjoittelun määrästä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella energiansaatavuutta ja lepoaineenvaihduntaa peruskuntokaudella ja kilpailukaudella naiskestävyysurheilijoilla. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko ruokapäiväkirjojen ja lepoaineenvaihdunnan välillä yhteyttä tarkasteltaessa energiansaatavuutta.

Tämä tutkimus toteutettiin osana ”Huippu-urheilijoiden suorituskyky: kehonkoostumuksen, energian ja energiaravintoaineiden jaksotus eri harjoituskauden vaiheiden välillä”, NoREDS-tutkimusta. Tutkimuksessa käytettiin poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimusasetelmia. Tähän tutkimukseen osallistui 44 15–34 –vuotiasta kansallisella ja kansainvälisellä tasolla kilpailevaa naiskestävyysurheilijaa. Tuloksia hyödynnettiin tutkittavilta vaihtelevasti 1–2 mittauskerrasta. Kehonkoostumus määritettiin DXA:lla. Energiansaatavuuden määrittämiseksi tutkittavat täyttivät ruoka- ja harjoituspäiväkirjoja neljän päivän ajan. Lepoaineenvaihdunta määritettiin epäsuoralla kalorimetrialla. Laskennallisen lepoaineenvaihdunnan määrittämiseen käytettiin Cunninghamin kaavaa.

Energiansaatavuus, lepoaineenvaihdunta tai kehonkoostumus eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi harjoituskauden ja kilpailukauden välillä. Mitattu lepoaineenvaihdunta oli yhteydessä erityisesti rasvattomaan massaan sekä peruskuntokaudella (p=0,004), että kilpailukaudella (p=0,038). Peruskuntokauden energiansaatavuus oli yhteydessä peruskuntokauden suhteelliseen lepoaineenvaihduntaan (p=0,013). Energiansaatavuuden muutos ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä lepoaineenvaihdunnan tai kehonkoostumuksen muutoksiin kauden eri vaiheissa.

Energiansaatavuuden säätely optimaalisesti harjoituskauden mukaan ei käytännössä toteudu. Energiansaatavuus jää myös suurella osalla urheilijoista alle optimaalisen energiansaatavuuden raja-arvon. Lepoaineenvaihdunta on yhteydessä erityisesti rasvattomaan massaan, mikä vaikuttaakin kehonkoostumuksesta eniten lepoaineenvaihduntaan. Suhteellisen lepoaineenvaihdunnan avulla voidaan havaita matalaa energiansaatavuutta, mutta sitä ei voida pitää täysin yksiselitteisenä mittarina.