Kritiikkiminän monet kasvot : kirjoittajan representaatiot kirjallisuuskritiikissä

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen sitä, miten kirjoittajat viittaavat itseensä kirjallisuuskritiikeissä ja millainen oletuslukija teksteihin rakentuu kirjoittajan representaation rinnalle. Käytän tästä tekstiin rakentuvasta kirjoittajan representaatiosta käsitettä kritiikkiminä.

Tutkielman teoreettinen viitekehys on M. A. K. Hallidayn systeemis-funktionaalinen kieliteoria (SF-teoria), joka on kiinnostunut kielestä sosiaalisena toimintana. Representaation käsite tulee diskurssintutkimuksen puolelta. Tarkastelen Hallidayn metafunktioiden avulla niitä kielellisiä piirteitä ja keinoja, jotka osallistuvat kritiikkiminän rakentumiseen.

Hyödynnän analyysissani SF-teorian tarjoamia tekstintutkimuksen menetelmien ja käsitteiden lisäksi myös suomen kieliopin kuvausta. Analyysin keskiössä ovat erilaiset lausetyypit ja leksikaaliset valinnat, jotka kuuluvat ideationaalisen metafunktion alaan, sekä interpersoonaisen metafunktion alalla persoonamuodot, modaaliset lausetyypit ja muu modaalinen kielenaines sekä suhtautumista kuvaavat sanavalinnat. Aineistona on 12 Kiiltomato-verkkolehdestä keväällä 2021 kerättyä kirjallisuuskritiikkiä. Kiiltomato on kirjallisuuskritiikkeihin erikoistunut ammattimainen verkkolehti, jossa julkaistaan vuosittain n. 150–200 kritiikkiä.

Analyysin perusteella voidaan hahmotella kolme erilaista kritiikkiminää: kriitikko asiantuntijana, kokemuksellinen kriitikko ja henkilöhistoriallinen kriitikko. Asiantuntijuus on jokaisen kritiikin ytimessä, ja muut representaatiot esiintyvät sen rinnalla. Asiantuntija-kritiikkiminän läsnäolon aste vaihtelee, mutta kokemuksellinen ja henkilöhistoriallinen kriitikko ovat tekstissä vahvasti läsnä. Kirjoittaja näyttäytyy teksteissä asiantuntijana, joka esittelee teosta lukijalle. Kritiikin oletuslukija näyttäytyy teksteissä varsin yhdenmukaisena: kirjallisuudesta kiinnostuneena ja alaa ainakin jonkin verran tuntevana ja harrastavana.