Kestävyyssuorituskyvyn sekä psyykkisesti ja fyysisesti kuormittavan jakson yhteydet sykevälivaihteluun kadeteilla

Abstract

Kadettikoulun oppilaat ja sotilashenkilöstö altistuvat koulutuksessaan ja työssään useille kuormittaville tekijöille. Sykevälivaihtelulla voidaan arvioida autonomisen hermoston tilaa ja se voi tarjota tärkeää tietoa yksilön kuormittuneisuudesta. Kestävyyssuorituskyvyn ja sykevälivaihtelun yhteydestä löytyy paljon sitä puoltavaa tutkimusnäyttöä. Myös kestävyysharjoittelun on todettu kasvattavan sykevälivaihtelua. Tätä vastoin niin fyysisen kuin myös psyykkisen stressin on osoitettu laskevan sykevälivaihtelua. Kuitenkin sotilaskontekstissa tehdyissä tutkimuksissa raskaiden useita stressitekijöitä sisältävien taistelu- ja maastoharjoitusten on todettu myös kasvattavan sykevälivaihtelua.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kestävyyssuorituskyvyn yhteyttä kadettikoulun miesoppilaiden sykevälivaihteluun sekä tutkia maastossa suoritetun 12 päivän psyykkisesti ja fyysisesti raskaan taistelu- ja johtamisharjoituksen vaikutuksia sykevälivaihteluun. Lisäksi tutkittiin sykevälivaihtelun muutoksen sekä Cooperin testillä arvioidun kestävyyssuorituskyvyn yhteyttä. Tutkimus toteutettiin osana suurempaa Jyväskylän yliopiston psykologian laitoksen, Turun yliopiston, Turun ammattikorkeakoulun sekä Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun yhteistyötutkimusta.

Tutkittavina toimi 37 Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun ensimmäisen tai toisen vuosikurssin kadettia. Tutkittavilta oli aikaisemmin mitattu Cooperin testitulos Suomen Maanpuolustuskorkeakoulun toimesta, joko 2023 syksyllä tai keväällä pääsykokeiden yhteydessä. Sykevälivaihtelua mitattiin lyhyellä 6 minuutin mittauksella istuallaan silmät auki sekä ennen että jälkeen 12 päivän taistelu- ja johtamisharjoituksen. Kestävyyssuorituskyvyn ja sykevälivaihtelun yhteyttä tutkittiin korrelaatiokertoimilla sekä jakamalla tutkittavat korkeamman ja matalamman suorituskyvyn ryhmiin Cooperin testin tulosten mediaanin (2810 m) perusteella. Sykevälivaihtelun muutoksen ja kestävyyssuorituskyvyn yhteyttä tutkittiin korrelaation avulla.

Tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää korrelaatiota kestävyyssuorituskyvyn ja sykevälivaihtelun välillä eikä eroja korkeamman ja matalamman ryhmän sykevälivaihtelun muuttujissa. Sen sijaan 12 päivän taistelu- ja johtamisharjoituksen seurauksena parasympaattisen hermoston aktiivisuudesta kertovat sykevälivaihtelun muuttujat RRi (p=0,026), RMSSD (p=0,018) ja HF (p=0,031) kasvoivat tilastollisesti merkitsevästi. Sykevälivaihtelun muutoksen ja kestävyyssuorituskyvyn välillä ei havaittu korrelaatiota.

Sykevälivaihtelun kasvu raskaan harjoituksen seurauksena heijastelee parasympaattisen hermoston suurempaa aktiivisuutta ja sen voidaan mahdollisesti pohtia olevan seurausta äärimmäisestä univajeesta ja niin kutsutusta ”parasympathetic rebound” -efektistä. Kestävyyssuorituskyvyn ja sykevälivaihtelun väliltä ei löydetty yhteyksiä, joka voi johtua muun muassa tutkittavien motivaatiosta suorittaa Cooperin testi niin hyvin kuin he pystyivät sekä mahdollisesta kestävyyskunnon parantumisesta keväästä syksyyn. Nämä ovat voineet vaikuttaa siihen, että erot kestävyyskunnossa eivät ole tutkittavien välillä tulleet esille.