Askelpituuden ja kävelyn kadenssin yhteys toiminnalliseen tasapainoon ikääntyneillä henkilöillä

Abstract

Walking is one of the most important mobility skills for older adults, as it enables independent everyday life and participation in social activities. As a person ages, many people start to experience walking challenges, such as changes in walking speed, step length, cadence, and the shape of the step. In addition to this, balance also deteriorates with age, as age-related activity in the sensorimotor and neuromuscular systems makes it difficult to control static and dynamic balance. The purpose of this master's thesis was to find out the association between walking cadence and step length with functional balance among well-functioning older adults.

The study was carried out as a cross-sectional study from the material of the GaitAge study. The data consisted of men (n=9) and women (n=17) aged 69–92 living in central Finland, who could walk 1 kilometer without aid and did not have memory loss or a neurological disease. Step length and walking cadence obtained from Vicon data when subjects walked on a flat treadmill. Balance was evaluated with the result from the Timed Up and Go (TUG) test.

Walking cadence was not statistically significantly related to functional balance in the whole group (p=0,851), in women (p=0,379) or in men (p=0,308). Also, step length was not statistically significantly related to functional balance in the whole group (p=0,301), in women (p=0,068) or in men (p=0,637).

The gait parameters used in this study did not have a statistically significant relationship to functional balance. However, based on the available evidence from previous studies maintaining all walking variables, including step length and walking cadence at a good level as long as possible, contributes to better functional ability and balance preservation in older adults.

Kävely on yksi tärkeimmistä liikkumistaidoista ikääntyneillä henkilöillä, sillä se mahdollistaa itsenäisen arjen ja osallistumisen yhteiskunnallisiin toimintoihin. Ihmisen ikääntyessä useilla alkaa esiintyä kävelyn haasteita, kuten muutoksia kävelynopeudessa, askelpituudessa, askeltiheydessä ja askeleen muodossa. Tämän lisäksi myös tasapaino heikkenee ikääntyessä vääjäämättä, sillä ikään liittyvät muutokset sensomotorisessa ja neuromuskulaarisessa järjestelmässä vaikeuttavat staattisen ja dynaamisen tasapainon kontrollointia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kävelyn askeltiheyden ja askelpituuden yhteyttä toiminnalliseen tasapainoon ikääntyneillä hyväkuntoisilla henkilöillä.

Tutkimus toteutettiin poikkileikkaustutkimuksena GaitAge-tutkimuksen aineistosta. Aineisto koostui Keski-Suomessa asuvista 69–92 vuotiaista miehistä (n=9) ja naisista (n=17), jotka kykenivät kävelemään ilman apuvälinettä yhden kilometrin eikä heillä ollut muistin alenemaa tai neurologista sairautta. Askelpituus ja kävelyn kadenssi saatiin Vicon-datasta tutkittavien kävellessä tasaisella juoksumatolla. Tasapainoa arvioitiin Timed Up and Go (TUG) testin avulla.

Kävelyn kadenssi ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toiminnalliseen tasapainoon koko joukossa (p=0,851), naisilla (p=0,379) tai miehillä (p=0,308). Myöskään askelpituus ei ollut tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä toiminnalliseen tasapainoon koko joukossa (p=0,301), naisilla (p=0,068) tai miehillä (p=0,637).

Tässä tutkimuksessa valituilla kävelyn parametreillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä toiminnallisen tasapainoon. Olemassa olevaan kirjallisuuteen ja tehtyihin tutkimuksiin perustaen voidaan kuitenkin todeta, että kaikkien kävelymuuttujien, myös kävelynopeuden ja kadenssin ylläpitäminen hyvällä tasolla mahdollisimman pitkään edesauttaa toimintakyvyn ja tasapainon säilymistä ikääntyneillä henkilöillä.