Rintasyöpäkokemuksista kirjoittamassa : tutkimus kirjallisuusterapeuttisen ryhmän prosessista ja merkityksistä

Abstract

Tämä artikkeliväitöskirja käsittelee rintasyöpäkokemuksista kirjoittamista ja kirjallisuusterapeuttista ryhmäprosessia. Tutkimuksessa vastataan kysymyksiin: 1) Miten kirjallisuusterapeuttinen työskentely sopii rintasyöpäkokemusten käsittelyyn? ja 2) Miten sairauden kokemuksia merkityksellistettiin kirjoittamalla? Tutkimuksessa tarkastellaan elettyjen kokemusten muuntumista kerrotuiksi kokemuksiksi ja kirjoitetuiksi kokemuksiksi. Tutkimuksen tieteenfilosofinen perusta on fenomenologinen, ja teoreettinen tausta muodostuu kirjallisuusterapiasta, sen menetelmistä ja tutkimuksesta. Aineisto koostuu ryhmään osallistuneiden haastatteluista, ryhmän kokoontumisissa kirjoitetuista teksteistä ja osallistujien terapeuttisen kirjoittamisen prosessia käsittelevistä kyselyistä. Ryhmään osallistujien subjektiiviset kokemukset ja maailmasuhde voidaan nähdä aineiston analyysin lähtökohtina. Ryhmän toimintaan osallistumisen kokemuksia analysoitiin fenomenografisen lähestymistavan kautta ja sairauden kokemuksista kirjoitettuja tekstejä analysoitiin tulkitsevaa fenomenologista analyysia (IPA) käyttämällä. Keskeisinä tuloksina esitetään, että kirjoittajaryhmän ilmapiiri mahdollisti tunteiden ilmaisun, tuntemusten ja kokemusten käsittelyn yhteisesti keskustelemalla. Lisäksi ohjauksen merkitystä korostettiin. Yhteisöllisyyden kokemuksen myötä osallistujat kokivat tulleensa ymmärretyksi ja saaneensa tukea muilta ryhmäläisiltä. Kirjoituksista nousi esiin syöpäkokemusten vaikuttavuus laajalti henkilöön itseensä, hänen toimintaansa ja läheisiinsä. Kirjoittamalla oli mahdollista tehdä näkyväksi keinoja selviytyä, jatkaa eteenpäin, oivaltaa omaa kyvykkyyttään ja nähdä uusia mahdollisuuksia itsestä toimijana erilaisissa rooleissa. Johtopäätöksissä kuvataan kirjallisuusterapeuttinen prosessi, jossa vuorovaikutteisuus ohjaajan, ryhmän ja osallistujan välillä on keskeinen toiminnan ja sairauden kokemusten merkitysten muodostamisessa. Tutkimusta voidaan lukea kirjallisuusterapeuttisissa yhteyksissä ja hoidollisissa konteksteissa, esimerkiksi syöpään sairastuneiden kuntouttavan toiminnan suunnittelun yhteydessä. Tutkimus lisää tietoisuutta kirjallisuusterapiasta ja sen mahdolli-suuksista, mm. rintasyöpään sairastuneiden psykososiaalisen tukiverkoston täydentäjänä ja kuntouttavana toimintamuotona.

This article-based doctoral dissertation explores breast cancer survivors’ writings about breast cancer experiences and experiences in a poetry therapy group process. The study aims to answer the following questions: 1) How does poetry therapeutic frame fit to handle breast cancer-related experiences? 2) How are breast cancer experiences made meaningful by written narratives? The study examines how lived experiences become narrated and written experiences. The study is based on phenomenology, and the theoretical background is in poetry therapy, its methods, and research. The data consist of interviews, writings produced in group meetings, and questionnaires about the therapeutic writing process. The starting points for analyses are the subjective experiences and the internal relationship between person and the world of the participants. Participation experiences in the group were analyzed using phenomenography. Writings based on breast cancer-related experiences were analyzed using interpretative phenomenological analysis (IPA). Key results suggest that the atmosphere in the writing group enabled the expressing of emotions. It also initiated discussions about personal experiences and feelings. Participants felt that guidance during the group meetings was necessary. Supported by the sense of community, participants experienced mutual understanding and felt supported by each other. The writings illustrate that breast cancer affects widely one’s self, actions, and relatives. The written narratives made visible the ways how to survive, move on, recognize one’s capacity, and find new ways to act in the future. In the conclusion section, the poetry therapy process is presented. It seems that the interaction between the instructor, the participant, and between the group members were the main factors in making meaningful cancer-related experiences. The research is aimed to be used e.g. in contexts of poetry therapy and of nursing, for example when planning cancer survivors’ rehabilitative actions. The study increases the awareness of poetry therapy and its possibilities e.g. in supporting cancer survivors’ rehabilitation and psychosocial support.