Itseohjautuvuuden yhteys peruskoululaisten hyvinvointiin

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkasteltiin itseohjautuvuuden yhteyttä peruskoululaisten hyvinvointiin. Tarkoituksena oli selvittää, onko itseohjautuvuudella tutkimusten mukaan vaikutusta perusopetuksen oppilaiden koettuun hyvinvointiin ja jos on, niin millä tavoin ja millä mekanismeilla. Aiemmissa alueen tutkimuksissa on löydetty, että itseohjautuvat oppilaat vaikuttavat menestyvän muita paremmin ja olevan hyvinvoivempia. Itseohjautuvuus on perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden keskeisimpiä käsitteitä ja se ymmärretään nykyisin tärkeänä osana oppimaan oppimista. Hyvinvointi on myös yksi tärkeimmistä kouluun liitettävistä käsitteistä ja koulun onkin huomattu olevan merkittävä tekijä oppilaiden hyvinvoinnin tukemisessa ja lisäämisessä.

Itseohjautuvuus on moniulotteinen käsite, ja siihen liittyvä tutkimustieto on pirstaleista. Itseohjautuvuus perusopetuksessa tarkoittaa oppilaan kykyä suunnitella, toteuttaa ja arvioida sekä ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Haastavan tutkimusalueesta tekee rinnakkaisten käsitteiden suuri määrä. Itseohjautuvuuden määrittelyssä hyödynnetään minäpystyvyysteoriaa, itsemääräämisteoriaa sekä oppimisen itsesäätelyä, ja näiden teorioiden avulla itseohjautuvuutta voidaan tarkastella sen osatekijöiden kautta.

Hyvinvointia koulussa kuvataan kouluhyvinvoinnin kautta. Tässä tutkielmassa hyödynnän kouluhyvinvointimallia, jonka mukaan hyvinvointi rakentuu elinoloista, sosiaalisista suhteista, itsensä toteuttamisesta ja terveydestä. Hyvinvointia tarkastellaan lisäksi kouluviihtyvyyden ja kouluun kiinnittymisen käsitteiden avulla. Kouluviihtyvyys kuvaa oppilaan kokemaa elämänlaatua ja kouluhyvinvointi edellyttää koulussa viihtymistä. Kouluun kiinnittyminen kuvaa koululaisen aktiivista osallistumista koulun toimintaan, jonka osa-alueista kognitiivisessa kiinnittymisessä painottuvat itseohjautuvuus, tavoitteellinen oppiminen ja koulunkäyntiin panostaminen.

Tämän tutkielman perusteella itseohjautuvuuden yhteyttä peruskoululaisten hyvinvointiin on tutkittu vain vähän. Keskeisin tutkimustulos itseohjautuvuuden yhteydestä kouluhyvinvointiin oli, että liian suuri itseohjautuvuuden vaatiminen aiheutti itsesäätelytaidoiltaan heikkojen oppilaiden kiinnostuksen laskua oppimista kohtaan. Pääsääntöisesti itsensä toteuttamisen ja autonomian kokemukset kuitenkin paransivat oppilaiden hyvinvointia. Perustarpeiden täyttyminen vaikuttaa sekä itseohjautuvuuteen että koettuun hyvinvointiin koulussa. Matalat pätevyyden kokemukset ennustavat suurempaa määrää koettuja negatiivisia tunteita ja perustarpeista juuri pätevyys ennustaa parhaiten koetun kouluhyvinvoinnin tasoa kiinalaisilla yläasteikäisillä nuorilla. Yhdysvalloissa taas huomattiin, että autonomia ja tavoitteellinen työskentely seitsemännellä luokalla ennakoivat kouluun kuulumisen kokemuksia ja kognitiivista kiinnittymistä kahdeksannella luokalla. Suomessa tehdyn tutkimuksen perusteella kognitiivinen kiinnittyminen liittyy vahvasti koulussa koettuun hyvinvointiin ja ennustaa myös koulussa menestymistä. Korkeat oppimisen itsesäätelytaidot ovat positiivisessa yhteydessä kognitiiviseen kiinnittymiseen.