What separates physically active IBD patients from inactive ones? : exploration of the effects of health beliefs, guidance from healthcare providers, intention, self-regulation, and psychological well-being

Abstract

Tulehduksellisten suolistosairauksien (IBD) esiintyvyys kohoaa eri puolilla maailmaa. Sairauteen liittyy myös kohonnut riski ahdistus- ja masennusoireisiin. Keinoja vähentää sairauden negatiivisia vaikutuksia on etsitty, yhtenä tällaisena keinona on tutkittu fyysistä aktiivisuutta, millä onkin havaittu olevan positiivia vaikutuksia. Tämä tutkimus pyrki selvittämään mahdollisia fyysisen aktiivisuuden ennustajia tässä ryhmässä sekä tuottamaan vastauksia kysymykseen: ”Mikä erottaa fyysisesti aktiiviset IBD-potilaat heistä, jotka eivät ole aktiivisia?”

Tämän tutkimuksen lähtöasetelmana on, että sekä motivaationaaliset että tahdonalaiset käyttäytymisen säätelyyn liittyvät tekijät ovat tärkeitä fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Niinpä tämän poikkileikkaavan määrällisen tutkimuksen kohteeksi on valikoitunut potilaiden terveysuskomukset, terveydenhoitohenkilökunnan tarjoama ohjaus liittyen fyysiseen aktiivisuuteen, aikeet olla fyysisesti aktiivisia, sekä itsesäätely keinona toteuttaa nämä aikeet. Näiden mahdollisten ennustavien tekijöiden vaikutuksia fyysisen aktiivisuuden määrään ja intensiteettiin pyrittiin selvittämään tilastollisilla menetelmillä. Mahdollisten ennustajien lisäksi tutkimuksessa pyrittiin myös tarkastelemaan fyysisen aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin välistä suhdetta. Otos koostui 69 suomalaisesta aikuisesta, jotka ilmoittivat sairastavansa IBD:tä.

Yksi tutkimuksen selkeimmistä löydöksistä oli vastaajien kokema ohjauksen ja kiinnostuksen puute fyysiseen aktiivisuuteen hoitohenkilökunnan taholta. Fyysisen aktiivisuuden aikeita ja joitain itsesäätelyn strategioita raportoitiin otoksessa laajasti, samoin kuin myönteisiä uskomuksia sekä kohtuullisen korkeaa itsepystyvyyden tunnetta fyysiseen aktiivisuuteen liittyen. Lisäksi tutkimuksessa havaittiin tilastollisesti merkittäviä eroja aktiivisten ja ei-aktiivisten IBD:tä sairastavien ihmisten välillä. Merkityksellisimmiksi potentiaalisiksi ennustajiksi osoittautuivat koetut esteet fyysiselle aktiivisuudelle, itsepystyvyys, aikeet, itsetarkkailu ja ajanhallinta. Ennakko-oletuksista poiketen, psyykkisellä ahdingolla oli positiivinen suhde kävelyn määrään; vastaajat, jotka kokivat enemmän ahdinkoa, kävelivät enemmän. Muita merkityksellisiä suhteita fyysisen aktiivisuuden ja psyykkisen hyvinvoinnin väliltä ei löydetty.

Tulokset viittaavat siihen, että koetut esteet, itsepystyvyys, aikeet, itsetarkkailu ja ajanhallinta ovat tärkeitä tekijöitä IBD:tä sairastavien henkilöiden fyysisen aktiivisuuden näkökulmasta. Heidän fyysistä aktiivisuuttaan voitaisiin kenties kohottaa tarjoamalla tällä hetkellä puuttuvaa ohjausta terveydenhoitohenkilökunnan taholta keskittyen näihin potentiaalisiin fyysisen aktiivisuuden ennustajiin.

Inflammatory bowel disease (IBD) has a rising prevalence in many regions of the world. People with IBD frequently report higher levels of anxiety and depression compared to healthy controls. Additional therapies that could offer benefits have been investigated, one of those being physical activity (PA). This study aimed to investigate potential predictors of physical activity among IBD patients and provide some answers to the question “What separates physically active IBD patients from inactive ones?”

This study subscribes to the notion that both motivational and volitional constructs are important for physical activity engagement. Therefore, in this cross-sectional quantitative study the investigation focused on what types of health beliefs about physical activity do IBD patients have, what kind of guidance from healthcare providers are they receiving regarding physical activity, what are their intentions to engage in physical activity, and what kinds of self-regulatory skills concerning physical activity do they use. This thesis also aimed to investigate the relationships these possible predictors have with different intensities of physical activity, and to what extent these predictors can predict the level of physical activity engagement. In addition, the relationship between different intensities of physical activity and psychological well-being was explored. The sample consisted of 69 Finnish adults with self-reported diagnosis of IBD.

One of the clearest findings from the study was that patients perceive lack of guidance and interest from healthcare providers regarding physical activity. Intentions to engage in physical activity and some self-regulatory strategies were reported at quite high rates, favourable beliefs and high self-efficacy regarding physical activity were also discovered. Further, significant differences between physically active and inactive IBD patients were found, with some robust potential predictors being identified. These significant potential predictors were perceived objective barriers, self-efficacy, intention, self-monitoring, and time management. In contrast to expectations, psychological distress had a positive relationship with walking, meaning that those respondents who reported more symptoms of distress, also engaged in more walking. No other statistically significant relationships were found between physical activity and psychological well-being.

These results indicate that perceived barriers, self-efficacy, intention, self-monitoring, and time management have important relationships with physical activity in people with IBD. Physical activity of this population could potentially be increased by offering the now lacking guidance from healthcare providers focusing on these potential predictors.