Tasa-arvoa vai tasapäistämistä? : Helsingin Sanomien perusopetuksen tasa-arvoon liittyvä uutisointi ja keskustelu ennen kevään 2023 eduskuntavaaleja

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin Sanomien perusopetuksen tasa-arvoa käsitteleviä tekstejä. Tutkimuksen tavoitteena on diskurssianalyysin keinoin sekä Bourdieun kenttäteoriaan pohjaten tarkastella Helsingin Sanomissa käytyä uutisointia ja julkista keskustelua perusopetuksen tasa-arvosta, ja selvittää, millaisia diskursseja perusopetuksen tasa-arvoa käsittelevistä teksteistä rakentuu Helsingin Sanomissa eduskuntavaaleja 2023 edeltävinä kuukausina 2.10.2022-2.4.2023. Lisäksi tavoitteena on selvittää, keiden ääniä perusopetuksen tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa ja uutisoinnissa kuuluu, ja keiden ääni jää vähemmälle tai kuulumattomiin.

Oppilaiden sosiaalinen tausta vaikuttaa oppimistuloksiin yhä lisääntyvissä määrin, ja koulusegregaatio on tutkimusten mukaan Suomessa todellinen haaste koulujärjestelmän yhdenvertaisuudelle kaupunkialueilla. Perusopetuksen tasa-arvoa koskevia määrittelyjä ja asenteista heijastelee osaltaan median uutisointi sekä median kautta käytävä julkinen keskustelu.

Tutkielman aineistona toimii 95 Helsingin Sanomien perusopetuksen tasa-arvoa käsittelevää tekstiä, jotka koostuvat uutisista, pääkirjoituksista, mielipidekirjoituksista, kommenteista sekä yhdestä esseestä ja kolumnista. Tutkimusaineistossa perusopetuksen tasa-arvoa käsittelevissä teksteissä esiintyy kuusi diskurssia. Diskurssit ovat huoli eriytymiskehityksestä -diskurssi, koulushoppailudiskurssi, inkluusion toimimattomuus -diskurssi, resurssidiskurssi, vastuun ja syyllistämisen -diskurssi ja ratkaisut juurisyihin pureutumalla -diskurssi. Perusopetuksen tasa-arvoon liittyvässä keskustelussa ja uutisoinnissa kuuluu seitsemän eri ryhmän ääni: 1. toimittajat, 2. asiantuntijat ja tutkijat, 3. poliitikot, 4. oppilaiden vanhemmat 5. opetusalan johtajat ja rehtorit, 6. opettajat ja 7. oppilaat. Toimittajien lisäksi erityisesti asiantuntijoiden ja tutkijoiden sekä poliitikkojen ääni kuuluu eniten aineistossa.

Tutkielmassa huoli koulujen eriytymiskehityksestä korostuu vallitsevimpana diskurssina. Tuloksissa saa tilaa huolen lisäksi yksilöllisen tasa-arvon ulottuvuuksia painottavat äänet, jotka tulevat kuuluviin erityisesti koulushoppailua puolustavien puheenvuoroissa. Tutkielman tuloksina rakentuneet diskurssit eivät aivan vastaa tutkimusten piirtämää kuvaa perusopetuksen tasa-arvosta, vaan tilaa diskurssien muodostamassa keskustelussa saavat ylikorostuneesti esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvät kysymykset. Diskurssien taustalla voi nähdä vaikuttavan osaltaan median toimintalogiikan, jossa esimerkiksi sensaatiohakuiset elementit uutisoinnissa saavat korostuneesti tilaa ja määrittävät uutisten sisältöjä. Vastuun ja syyllistämisen -diskurssi nostaa esiin kysymyksiä siitä, kuinka paljon tavallisen kansalaisen tulisi kantaa segregaatiosta vastuuta. Diskurssille tyypillisen yhteisen hyvän ja oman edun ajattelun ristipaine kuvastaa sitä, kuinka perusopetuksen tasa-arvon yhteydessä kyse on myös vahvasti yhteiskuntamme arvoista, ja ideologisten ja poliittisten näkökulmien kamppailusta koulutuksen tasa-arvon määrittelyssä.