Kompleksisuus osana suomenoppijan kielitaitoa

Abstract

Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan suomi toisena kielenä -tekstien syntaktista kompleksisuutta ja sen muuttumista suhteessa Eurooppalaisen viitekehyksen taitotasoihin. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten kompleksisuutta ja siinä tapahtuvia muutoksia voi mitata ja miten oppijansuomen syntaktisen kompleksisuuden tarkastelu voi täydentää kuvaa oppijankielen kompleksisuudesta. Oppijansuomen kompleksisuutta tarkastellaan seitsemän syntaktisen kompleksisuuden tutkimuksessa yleisesti käytetyn määrällisen mittarin avulla, minkä lisäksi kompleksisuutta eri taitotasoilla kartoitetaan teksteissä esiintyvien konjunktioiden ja moniverbisten konstruktioiden avulla. Tutkimuksen aineisto on koottu Jyväskylän yliopiston Cefling-hankkeen suomi toisena kielenä -aineistosta, ja se koostuu aikuisten ja yläkouluikäisten kirjoittamista muodollisista ja epämuodollisista viesteistä sekä mielipideteksteistä, jotka yhdessä kattavat viitekehyksen taitotasot A1–C2. Tutkimuksen tulokset on raportoitu neljässä artikkelissa. Tulosten mukaan oppijansuomen taitotasojen välillä on eroja syntaktisessa kompleksisuudessa, mutta määrällisten mittareiden kyky erotella etenkin peräkkäisiä taitotasoja on oppijansuomessa heikko. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että taitotasojen sisällä ja tehtävätyyppien välillä on vaihtelua syntaktisessa kompleksisuudessa. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellut kielenpiirteet kehittyvät taitotasolta toiselle eri tavoin aikuisten ja yläkoululaisten aineistossa. Tulokset tukevatkin aiempia havaintoja siitä, että oppijankielen kompleksisuuteen vaikuttavat myös muut tekijät kuin kielitaidon taso. Lisäksi tulokset vahvistavat näkemystä, jonka mukaan määrälliset mittarit tavoittavat oppijankielen kompleksisuuden vain osittain. Tutkimus osoittaa, että oppijansuomen kompleksisuudesta piirtyy monipuolisempi kuva, kun syntaktista, morfologista ja leksikaalista kompleksisuutta tarkastellaan yhdessä.

This dissertation focuses on syntactic complexity in texts written by second language learners of Finnish. It aims to explore the changes in syntactic complexity between CEFR proficiency levels in learner Finnish. By providing empirical evidence from a morphologically rich language, this dissertation also aims to contribute to the discussion on learner language complexity. In this study, complexity in learner Finnish is first analysed with seven frequently used quantitative measures of syntactic complexity. The reliability of the production units used in these measures and the applicability of the measures to learner Finnish are tested. Then, the focus is shifted to the use of conjunctions and multi-verb constructions in the learners' texts. The data of the study are drawn from the University of Jyväskylä Cefling project corpus. The data contain formal and informal messages together with argumentative texts written by adult and adolescent learners, and they cover CEFR levels A1 to C2. The results of the study are reported in four articles. They show that although syntactic complexity at different proficiency levels is by no means similar, the quantitative measures often do not differentiate between proficiency levels. This may partly be explained by qualitative differences in the units used for measuring complexity, variance within proficiency levels and differences between task types. The findings also show differences in complexity between adult and adolescent learners' texts. This supports the view that the relation between learner language complexity and proficiency cannot be assumed to be straight-forward. The findings also resonate with the view that quantitative measures only gauge some facets of complexity. The results suggest that the study of complexity could benefit from a more qualitative approach and from looking at syntactic, morphological and lexical complexity together instead of treating them as separate dimensions of learner language complexity.