Yöunen pituuden, nukahtamisvaikeuden ja päiväväsymyksen muutos kaksivuotisessa verkkoelämäntapainterventiossa : tuloksia Muutosmatka-interventiosta

Abstract

The purpose of this study was to examine the associations between sleep duration, difficulties falling asleep and daytime tiredness at the baseline, and changes in these variables during the lifestyle intervention for the participants in an online-based lifestyle intervention utilising acceptance and commitment therapy. A sufficiently long and good-quality sleep is essential for health. A healthy lifestyle reinforces a regular circadian rhythm and the conditions for good sleep. Sleep plays an important role in weight management. Insufficient sleep affects, among other things, the hormones that regulate hunger and feeling full. Sleep deprivation is also often reflected at a behavioural level, for example in reduced physical activity and changes in eating habits.

The research material used is partial data from the online Muutosmatka lifestyle intervention implemented by the University of Jyväskylä and the Hospital District of Central Finland in 2015–2018. Participants in the intervention were overweight adults aged 23–76. The two-year intervention was divided into a supported (0–12 months) and a self-regulated phase (12–24 months). In the supported phase, experts by experience were involved as online support persons. Data collection was carried out through a self-assessment questionnaire on healthy habits. The partial data used consisted of participants (n = 98) who had answered questions related to sleep duration, difficulties falling asleep and daytime tiredness at all measurement points (0, 12 and 24 months). Links between the variables at the baseline were examined using Spearman’s rank correlation coefficient, one-way analysis of variance (ANOVA) and the Kruskal-Wallis test. Changes in the main variables were examined using repeated measures ANOVA and the Friedman test. For pairwise comparisons of change, the Wilcoxon test was used. Differences in background variables between measurement points were also analysed using the Mann-Whitney U test and the Kruskal-Wallis test.

At the baseline, participants slept an average of 7 h 22 min per night. More than half of the participants experienced difficulties falling asleep less than weekly. For most, daytime tiredness was a weekly occurrence. At the baseline, shorter sleep duration was associated with greater difficulty falling asleep. There was a significant change in daytime tiredness during the intervention. Reduced daytime tiredness was associated with increased psychological flexibility and reduced difficulty falling asleep. In addition, a reduction in difficulties falling asleep was associated with an increase in the duration of sleep.

The results provided new information on sleep, difficulties falling asleep and daytime tiredness in this target group. The results confirm the findings of previous studies on the suitability of ACT for lifestyle change interventions, and also highlight the need to consider sleep and fatigue issues in such interventions.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia verkkopohjaiseen hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvaan elämäntapainterventioon osallistuneiden yöunen pituuden, nukahtamisvaikeuden ja päiväväsymyksen välisiä yhteyksiä lähtötilanteessa sekä näiden muuttujien muutoksia elämäntapaintervention aikana. Riittävän pitkä ja hyvänlaatuinen yöuni on terveydelle välttämätöntä. Terveelliset elämäntavat vahvistavat säännöllistä vuorokausirytmiä sekä hyvän unen edellytyksiä. Unen merkitys korostuu painonhallinnassa. Riittämätön uni vaikuttaa muun muassa nälkää ja kylläisyyttä säätelevien hormonien toimintaan. Unen puutteet näkyvät usein myös käyttäytymisen tasolla esimerkiksi fyysisen aktiivisuuden vähenemisenä ja muutoksina ravintotottumuksissa.

Tutkimusaineistona oli osa-aineisto Jyväskylän yliopiston ja Keski-Suomen sairaanhoitopiirin vuosina 2015–2018 toteuttamasta Muutosmatka-verkkoelämäntapainterventiosta. Intervention osallistujat olivat 23–76-vuotiaita ylipainoisia aikuisia. Kaksivuotinen interventio jakaantui tuettuun (0–12 kk) ja itseohjautuvaan vaiheeseen (12–24 kk). Tuetussa vaiheessa oli mukana kokemusasiantuntijoita verkkotukihenkilöinä. Aineistonkeruu suoritettiin itsearviointiin perustuvalla terveystottumuskyselyllä. Osa-aineisto muodostui osallistujista (n = 98), jotka olivat vastanneet kysymyksiin yöunen pituudesta, nukahtamisvaikeudesta ja päiväväsymyksestä kaikissa mittauspisteissä (0, 12 ja 24 kk). Muuttujien välisiä yhteyksiä lähtötilanteessa tutkittiin Spearmanin järjestyskorrelaatiolla, yksisuuntaisella varianssianalyysillä (ANOVA) ja Kruskalin–Wallisin testillä. Päämuuttujien muutosta tutkittiin toistomittausten varianssianalyysillä (repeated measures ANOVA) ja Friedmanin testillä. Muutoksen parittaisvertailuissa käytettiin Wilcoxonin testiä. Mittauspisteittäisiä eroja taustamuuttujien suhteen analysoitiin lisäksi Mannin–Whitneyn U-testillä ja Kruskalin–Wallisin testillä.

Lähtötilanteessa osallistujat nukkuivat keskimäärin 7 tuntia 22 minuuttia yössä. Nukahtamisvaikeutta koettiin tyypillisimmin harvemmin kuin viikoittain. Päiväväsymys oli suurimmalla osalla osallistujista viikoittaista. Lähtötilanteessa lyhyempi yöuni oli yhteydessä suurempaan nukahtamisvaikeuteen. Päiväväsymys väheni merkitsevästi intervention aikana. Päiväväsymyksen väheneminen oli yhteydessä psykologisen joustavuuden lisääntymiseen ja nukahtamisvaikeuden vähenemiseen. Lisäksi nukahtamisvaikeuden väheneminen oli yhteydessä yöunen pituuden kasvuun.

Tutkimus tuotti uutta tietoa yöunesta, nukahtamisvaikeudesta ja päiväväsymyksestä tässä kohderyhmässä. Tulokset vahvistavat aikaisempien tutkimusten tuloksia HOT:n soveltuvuudesta elämäntapamuutosinterventioihin sekä tuovat esiin tarpeen huomioida uneen ja väsymykseen liittyvät kysymykset näissä interventioissa.