Minäpystyvyyden yhteys liikuntakäyttäytymisen ja kasvisten käytön muutokseen : hyväksymis- ja omistautumisterapiaan pohjautuvan verkkoelämäntapaintervention tuloksia

Abstract

Elintavat voivat kohentaa tai heikentää terveyttä, hyvinvointia ja elämänlaatua. Terveyskäyttäytymiseen ja elintapojen muuttamiseen vaikuttavat niin yksilön sisäiset kognitiiviset ja psykososiaaliset tekijät kuin ulkoiset ympäristöön, yhteisöön ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät. Kyseisessä pro gradu -tutkielmassa tarkastelu rajattiin koskemaan ympäristön ja terveyskäyttäytymisen kanssa vuorovaikutuksessa toimivia kognitiivisia tekijöitä ja näistä erityisesti minäpystyvyyttä. Tutkimuksessa selvitettiin hyväksymis- ja omistautumisterapiapohjaisen verkkoelämäntapaintervention vaikutuksia minäpystyvyyteen ja sen yhteyttä liikuntakäyttäytymiseen ja kasvisten syöntiin. Lisäksi tutkittiin intervention aikaisia muutoksia minäpystyvyydessä, liikuntakäyttäytymisessä ja kasvisten käytössä. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin myös iän, koetun terveydentilan sekä stressi- ja masennusoireiden yhteyttä tuloksiin. Pro gradu -tutkielman aineisto oli osa Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin ja Jyväskylän yliopiston terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen yhteishanketta. Kyseinen kaksivuotinen verkkoelämäntapainterventio toteutettiin vuosina 2015–2018 ja tässä tutkimuksessa hyödynnettiin lähtötason, 12 ja 24 kuukauden mittauspisteistä kerättyä aineistoa. Tämän tutkimuksen otos oli 110 henkilöä, jotka olivat ylipainoisia (BMI ≥ 25 kg/m2), 24–77-vuotiaita naisia ja miehiä 12 paikkakunnalta Keski-Suomen alueelta. Interventio koostui kolmesta kuuden viikon kestoisesta verkkojaksosta, viidestä ryhmätapaamisesta ja neljästä puhelinkontaktista. Koulutetut kokemusasiantuntijat toimivat verkkotukihenkilöinä ja ryhmätapaamisten vetäjinä intervention aikana. Kokemusasiantuntijat toteuttivat myös puhelinyhteydenotot.

Minäpystyvyyttä mitattiin Schwarzerin ja Jerusalemin (1995) yleisellä minäpystyvyysmittarilla, josta muodostettiin minäpystyvyyttä kuvaava indeksi. Liikuntakäyttäytymistä kartoitettiin terveystottumuskyselyllä, jossa liikkumisen useutta, tehoa ja kestoa mittaavista kysymyksistä muodostettiin tutkittavien liikkumiskäyttäytymistä mittaava FIT-indeksi. Kasvisten käyttöä tutkittiin edelleen terveystottumuskyselyllä, ja kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä koskevista kysymyksistä muodostettiin kasvisten käytön useutta kuvaava kasvisindeksi. Stressi- ja masennusoireita selvitettiin masennus-, ahdistus- ja stressioireita kartoittavalla kyselyllä (Depression Anxiety Stress Scales DASS-21, Lovibond & Lovibond 1995). Aineisto analysoitiin IBM SPSS Statistics 24.0 -ohjelmistolla, ja käytetyt menetelmät olivat frekvenssit, Pearsonin korrelaatio, yksisuuntainen varianssianalyysi ANOVA ja toistomittausten varianssianalyysi ANOVA.

Tulosten mukaan minäpystyvyyden positiivinen muutos koko aineiston osalta oli merkittävä 12 kuukauden mittauksessa, mutta ei enää 24 kuukauden mittauksessa lähtötilanteeseen verrattuna. Lähtötasolla alhaisempaan minäpystyvyysluokkaan kuuluneilla havaittiin merkittävä minäpystyvyyden nousu 24 kuukauden mittauspisteessä (p= 0.003). Stressi- ja masennusoireet olivat yhteydessä minäpystyvyyteen, normaalin rajoissa stressi- ja masennusoireita kokeneilla tutkittavilla oli todennäköisesti korkeampi minäpystyvyys (p= 0.008 stressioireet ja p<0.001 masennusoireet). Liikuntakäyttäytymisen kohentuminen intervention aikana koko aineiston osalta ei ollut tilastollisesti merkitsevää, mutta lähtötasolla vähemmän liikkuneet lisäsivät merkittävästi liikkumiskäyttäytymistään (p<0.001). Liikkumiskäyttäytymisessä havaittiin selkeitä eroja koetun terveyden ryhmissä. Intervention aikana terveydentilansa keskitasoiseksi arvioineet lisäsivät tilastollisesti merkitsevästi liikkumistaan (p= 0.047) ja saavuttivat saman liikuntakäyttäytymisen tason kuin terveydentilansa lähtötasolla hyväksi arvioineilla. Terveydentilansa hyväksi tai huonoksi arvioineet eivät muuttaneet liikkumistaan intervention aikana. Kasvisten käytössä ilmeni merkittävä positiivinen muutos koko aineiston osalta 12 kuukauden mittauksessa, mutta muutos ei ollut enää merkitsevä 24 kuukauden mittauksessa. Kasviksia, marjoja ja hedelmiä lähtötilanteessa harvoin käyttäneet lisäsivät niiden syöntiä merkitsevästi (p<0.001). Minäpystyvyys oli yhteydessä kasvisten käyttöön, eli korkeampi minäpystyvyys korreloi useammin tapahtuvan kasvisten käytön kanssa (p= 0.004). Lähtötilanteessa alhaisemman minäpystyvyyden omaavat lisäsivät kasvisten käyttökertoja merkitsevästi intervention aikana (p= 0.039).

Tutkimustulokset osoittavat, että hyväksymis- ja omistautumisterapiaan perustuvan verkkoelämäntapaintervention aikana osallistujien lähtötasolla alhaisempi minäpystyvyys, vähäisempi liikuntakäyttäytyminen ja kasvisten käyttö kohentuivat merkitsevästi intervention aikana. Lisäksi havaittiin korkeamman minäpystyvyyden olevan yhteydessä useimmin tapahtuvaan kasvisten käyttöön, mikä vahvisti aikaisempaa tutkimustietoa. Tulosten perusteella hyväksymis- ja omistautumisterapiaan tähtäävät menetelmät näyttäisivät vaikuttavan positiivisesti sekä minäpystyvyyteen että syömis- ja liikuntakäyttäytymiseen erityisesti näiden muutosten tarpeessa olevilla.

Health-related lifestyle habits can either enhance or impair health, wellbeing, and quality of life. There are several factors influencing health behaviours, e.g. internal cognitive and psychosocial factors as well as external factors relating to the environment, the community and society. In this master’s thesis, the focus was limited to cognitive factors that interact with the environment and health behaviours, and of these, self-efficacy particularly. The aim of the study was to explore the effects of an Acceptance and Commitment therapy (ACT) based healthy lifestyle intervention on self-efficacy, and in addition, its’ relationship to change in exercise behaviour and fruit and vegetable consumption. Furthermore, the changes in self-efficacy, exercise behaviour and consumption of fruit and vegetables during the intervention were studied. The associations between age, perceived health status and symptoms of stress and depression, and self-efficacy, exercise behaviour and eating vegetables were also analysed. This study was a part of a larger intervention study that was planned and coordinated by cooperation with the Central Finland Healthcare District and the University of Jyväskylä Research Center for Health Promotion. The 24-month web-based healthy lifestyle intervention was carried out between 2015–2018, and the data from baseline, at 12 months and 24 months was used in this master’s thesis. The sample was 110 women and men, who were overweight (BMI ≥ 25 kg/m2) and aged between 24–77, from 12 municipalities in the Central Finland region. The intervention contained three 6-week online modules, five group meetings, and four telephone contacts. Ten educated lay health workers worked as online tutors and supporters for the intervention. The lay health workers were also in charge of the telephone contacts with the participants. The general Self-Efficacy Scale (Schwarzer & Jerusalem 1995) was used to create a self-efficacy index measuring intervention participants’ self-efficacy. The exercise behaviour and vegetable and fruit consumption of the respondents were measured by the Health Habits Questionnaire. A FIT-index was created to measure the frequency, the intensity and duration of exercise behaviour, and for assessing the frequency of fruit and vegetable consumption a vegetable index was created. For categorising stress and depression symptoms of the respondents, the Depression Anxiety Stress Scales DASS-21 (Lovibond & Lovibond 1995) was used. The data were analysed by using the IBM SPSS Statistics v24.0, and the methods used were Frequencies, Pearson’s correlation, one-way ANOVA, and repeated measures variance analyses ANOVA. According to the results an improvement in self-efficacy was achieved, and for the whole data it was significant at 12 months, but it did not remain at 24 months. The participants belonging to the lower self-efficacy group at the baseline were likely to have a significant rise in self-efficacy at 24 months (p= 0.003). The results reveal that stress and depression symptoms were related to self-efficacy; those respondents experiencing a normal amount of stress and depressions symptoms were more likely to report higher self-efficacy (p= 0.008 for stress and p<0.001 for depression). The changes in exercise behaviour in the whole data were not significant at 12 months nor 24 months. However, the participants who belonged to the lower exercise behaviour group at the baseline improved their exercise behaviour significantly at 24 months (p< 0.001). The health status was associated with exercise behaviour; those assessing their health status average at the baseline were more likely to increase their exercise behaviour (p= 0.047), and the ones reporting either good or poor perceived health status were not likely to alter their behaviour at all. A significant positive change in the whole data was observed in the vegetable and fruit consumption at 12 months, but the change did not remain. The respondents consuming vegetables rarely on the baseline increased the frequency of their consumption significantly (p<0.001).

These results demonstrate that an ACT-based intervention was effective in modifying self-efficacy of those who reported lower self-efficacy, exercise behaviour of those who reported exercising less, and fruit and vegetable consumption of those respondents reporting less frequent consumption at the baseline. Additionally, the results revealed that higher self-efficacy was associated with more frequent vegetable consumption, which gave support to earlier findings on the relationship between lifestyle factors and self-efficacy. The current findings indicate that the methods of Acceptance and Commitment based therapy seem to have a positive effect on self-efficacy, exercise behaviour and fruit and vegetable consumption for those who would be most likely to benefit from a change.