Työelämän Zoom-uupumuksen tutkimus viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta vuosina 2020–2023 : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Tässä maisterintutkielmassa tutkittiin työelämän Zoom-uupumusta viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta. Tutkielma toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Tavoitteena oli kuvata ja jäsentää, miten työelämän Zoom-uupumusta on tutkittu ja kuvattu viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulmasta vuosien 2020–2023 tutkimuskirjallisuudessa. Työlle asetettiin kaksi tutkimuskysymystä, jotka ohjasivat tarkastelemaan Zoom-uupumuksen ilmenemiseen vaikuttavia tekijöitä sekä Zoom-uupumusta ennaltaehkäiseviä ja vähentäviä tekijöitä ja keinoja.

Tutkimusmenetelmänä oli systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen aineisto kerättiin viestinnän, taloustieteiden, psykologian ja muiden viestinnän lähitieteiden tietokannoista. Kriteerit katsausaineiston tutkimusartikkeleiden valinnalle olivat työelämän konteksti, empiirinen tutkimus, viestinnän ja vuorovaikutuksen näkökulma sekä aineistonkeruussa käytetyn hakulausekkeen esiintyminen artikkelin abstraktissa tai avainsanaluettelossa. Kaiken kaikkiaan kirjallisuuskatsauksen aineisto koostui 17 empiirisestä ja vertaisarvioidusta tutkimusartikkelista, joita analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla.

Tutkielman tuloksissa korostetaan neljää Zoom-uupumuksen ilmenemiseen sekä sen ennaltaehkäisemiseen ja vähentämiseen liittyvää teemaa. Teemat ovat seuraavat: viestintäteknologiasta ja sen käytöstä aiheutuva autonomian ja kontrollin vähentyminen; kasvokkaisvuorovaikutuksen vähentyminen ja videovälitteisen viestinnän epäluonnollisuus; epäselvät oletukset ja linjaukset informaatio- ja viestintäteknologian käytön suhteen; sekä pandemian vaikutus Zoom-uupumusta aiheuttaviin tekijöihin. Kun pohditaan erilaisia ratkaisuja, tutkimustuloksissa korostetaan erityisesti organisaation vastuuta ja yksilön omaa aktiivisuutta. Organisaation vastuulla on tarjota työntekijöille hyvät edellytykset ja työkalut viestintäteknologian käyttöön, kun taas yksilön vastuulla on olla oma-aloitteinen, ottaa vastaan organisaation tarjoamaa tukea ja pyytää itse apua tarvittaessa. Kokoavasti voidaan todeta, että Zoom-uupumus on moniulotteinen ilmiö, jonka ratkaiseminen vaatii yhteistyötä useamman tahon välillä.

Tätä tutkielmaa voidaan hyödyntää organisaatioissa esimerkiksi Zoom-uupumukseen vaikuttavien tekijöiden tunnistamisessa ja ymmärtämisessä. Tutkielma voi auttaa organisaatioita kehittämään toimintaansa sekä organisaatiokulttuuriaan työhyvinvointia tukevaksi. Toisena ehdotuksena tutkielmaa voidaan soveltaa etä- ja hybridi-työn kontekstissa esimerkiksi suunnitellessa ja kehittäessä etä- ja hybridityömalleja sekä organisaatioiden videovälitteistä viestintää.