ACTing for adolescent diabetes : evaluating the impact and acceptance of a group-based acceptance and commitment therapy intervention for adolescents with type 1 diabetes

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli arvioida ryhmämuotoisen hyväksymis- ja omistautumisterapiaintervention (HOT) vaikutuksia ja hyväksyttävyyttä tyypin 1 diabetesta sairastavilla nuorilla, joiden hoitotasapaino oli tavoitetasoa heikompi. Tutkimusta varten kehitettiin viiden kerran HOT-menetelmiin perustuva ryhmäinterventio. Tutkimukseen rekrytoitiin diabetespoliklinikan 12–16-vuotiaita nuoria (n = 78) ja heidät satunnaistettiin interventio- ja tavanomaisen hoidon ryhmään. Osatutkimuksessa I tutkittiin psykologisen joustavuuden yhteyttä pitkäaikaissokeritasoon (HbA1c) ja elämänlaatuun ennen interventiota. Tietoa kerättiin sekä interventio että tavanomaisen hoidon ryhmiltä (n = 65). Tulokset osoittivat, että parempi diabetekseen liittyvä psykologinen joustavuus sekä paremmat läsnäolo- ja hyväksyntätaidot olivat yhteydessä parempaan pitkäaikaissokeritasoon, parempaan elämänlaatuun ja vähäisempiin masennus- ja ahdistuneisuusoireisiin. Osatutkimus II:n tulokset osoittivat, että tavanomaiseen hoitoon (n = 36) verrattuna interventioryhmässä (n = 36) havaittiin merkitsevästi suurempia muutoksia pitkäaikaissokeritasapainossa, diabetekseen liittyvässä psykologisessa joustavuudessa sekä ahdistuneisuusoireissa. Osatutkimuksessa III tutkittiin intervention hyväksyttävyyttä ja hyötyjä kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin niiltä nuorilta, jotka suorittivat intervention loppuun (n = 28) ja heidän vanhemmiltaan. Enemmistö nuorista ja vanhemmista ilmoitti olevansa tyytyväisiä ryhmään. Nuorten kokemuksista nousivat esille mm. lisääntynyt hoitomotivaatio ja myönteisempi suhtautuminen diabetekseen. Vanhemmat toivat esiin mm. nuoren myönteiset mielialan muutokset, myönteisemmän suhtautumisen diabetekseen ja lisääntyneen hoitomotivaation. Nuoret, jotka olivat iältään vanhempia, joiden pitkäaikaissokeri oli heikompi alussa, ja joilla oli suurempia myönteisiä muutoksia diabetekseen liittyvässä psykologisessa joustavuudessa, hyötyivät ryhmästä eniten. Näiden havaintojen perusteella HOT-ryhmäinterventio on vaikuttava ja soveltuu hyvin käytettäväksi nuorten tyypin 1 diabeteksen hoidossa. Psykologisen HOT-ryhmäintervention lisääminen tavanomaiseen diabeteksen hoitoon voisi parantaa nuorten hoitomyönteisyyttä.

The aim of this research was to evaluate the impact and acceptance of a group-based acceptance and commitment therapy (ACT) intervention for adolescents with type 1 diabetes who were not meeting their treatment targets. Adolescents aged 12-16 (n = 78) at the diabetes outpatient clinic were allocated to intervention and control groups. Study I explored the pre-intervention data from both intervention and control groups (n = 65) and investigated the role of psychological flexibility in relation to glycemic control (HbA1c) and quality of life. The results showed that a higher level of diabetes-related psychological flexibility and mindfulness and acceptance skills were associated with better glycemic control, better quality of life, and lower levels of depression and anxiety symptoms. Diabetes-related psychological flexibility mediated the relationship between glycemic control and depressive symptoms as well as quality of life. Study II explored the impacts of the ACT-group intervention. HbA1c levels, diabetes-related psychological flexibility, acceptance and mindfulness skills, symptoms of depression and anxiety, and quality of life were monitored. Results showed that, compared to the control group (n = 36), the intervention group (n = 36) showed significantly larger changes in glycemic control, diabetes-related psychological flexibility, and symptoms of anxiety. Study III explored the acceptance and perceived benefits of the intervention using both quantitative and qualitative data from those adolescents who completed the intervention (n = 28) and their parents. Based on the result, the intervention was well accepted, and most of the adolescents and their parents were satisfied with the intervention. Themes that arose from the experiences of the adolescents included, for example, increased motivation for treatment and improved attitude toward diabetes. Among the parents, themes such as positive changes in adolescents’ mood, better attitude toward diabetes, and increased motivation for treatment emerged. Those who improved more regarding their glycemic control were older and had higher HbA1c at the start, and they reported greater changes in diabetes-related psychological flexibility. Based on these findings, an ACT-based group intervention is suitable for this group and could increase treatment compliance.