Urheiluvalmennussuhteen laadun vaikutus nuoren urheilijan kokemaan uupumukseen

Abstract

Urheilu-uupumus on tunnistettu urheiluympäristössä urheilijoiden hyvinvoinnin riskitekijäksi, vaikka aihetta on tutkittu vielä muuhun uupumustutkimukseen verrattain vähän. Urheilu-uupumuksella tarkoitetaan uupumusasteista väsymystä, suorituskyvyn heikkenemistä sekä urheilunarvon laskua. Urheilu-uupumukseen vaikuttavia tekijöitä on tunnistettu monia, joille myös nuori urheilija voi altistua urheiluympäristössä sekä nykyajan suorituskeskeisessä yhteiskunnassa. Nuoren urheilu tapahtuu Suomessa pääosin urheiluseuratoiminnassa, jossa nuori urheilija viettää eniten aikaa valmentajan alaisuudessa. Urheiluvalmennussuhde onkin merkittävä tekijä nuoren urheilijan kriittiselle elämänvaiheelle, hyvinvoinnille sekä suorituskyvylle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten urheiluvalmennussuhteen laatu vaikuttaa urheilijoiden urheilu-uupumuskokemukseen subjektiivisten kyselyjen pohjalta. Kandidaatintutkielmassa hyödynnettiin Huippu-urheilun instituutti KIHUn johtaman Urheilijakysely 2020 -hankkeen poikkileikkausasetelmassa kerätyn tutkimuksen aineistoja. Tutkittavat olivat 15–20-vuotiaita maajoukkueurheilijoita. Urheiluvalmennussuhteen laatua tarkastelevaan CART-Q-kyselyyn ja urheilu-uupumusta mittaavaan SpBI-DC-kyselyyn vastasi 381 nuorta urheilijaa. Kvantitatiivinen data kerättiin Webropol-alustalla. Aineisto analysoitiin SPSS 14 -ohjelmistolla (IBM SPSS Statistics 28.0.1.1). Urheiluvalmennussuhteen laatua ja urheilu-uupumuksen yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiokertoimella. Urheiluvalmennussuhteen laadun ennustettua vaikutusta urheilu-uupumukseen tarkasteltiin yhden ja usean muuttujan regressioanalyysilla. Tutkimustulokset osoittivat, että urheiluvalmennussuhteen laadun ja urheilu-uupumuksen välillä oli tilastollisesti merkitsevä yhteys (r = –0,310, p = 0,01). Lineaarinen yhden ja usean muuttujan regressioanalyysit osoittivat urheiluvalmennussuhteen olevan tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä urheilu-uupumukseen (Rs = –0,283, p < 0,001). Urheiluvalmennussuhteen osa-alueiden erillisen tarkastelun perusteella havaittiin vastavuoroisuuden olevan ainoa tilastollisesti merkitsevä tekijä, jolla oli merkitystä urheilu- uupumuskokemukseen (Rs = –0,306, p < 0,001). Sitoutumisella ja läheisyydellä ei löydetty samaa merkitsevyyttä. Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että urheiluvalmennussuhteen laatu vaikuttaa urheilijan kokemuksiin urheilu-uupumuksen tasosta ja että etenkin valmentajan ja urheilijan välisellä vastavuoroisuudella on merkitystä. Tulos vahvistaa sitä näkemystä, että valmennussuhde on keskeinen tekijä nuoren urheilijan hyvinvoinnille. Valmentajan kyky kuulla sekä ottaa huomioon myös urheilijan ajatuksia ja tunteita, vahvistaa urheilijan kokemusta vastavuoroisuuden kokemuksesta sekä vähentää näin ollen urheilu- uupumuskokemusta. Nuorten uupumustrendin suunnan muuttaminen vaatii seuroilta urheiluympäristönä ja valmentajilta kasvattajina vastuunottoa nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi.