Attention and bodily experience

Abstract

Tämän väitöskirjan keskeisenä tavoitteena on selvittää miten “minun oman” olemiseni ruumiillisuus rajaa, määrää tai muovaa tarkkaavaisia kokemuksiani. Tutkin tätä kääntymällä kohti, ja kehittämällä eteenpäin, filosofi Jean-Luc Nancyn (1940-2021) analyysiä ek-sistenssistä olemisena-kohti-maailmaa (être-au-monde) ja hänen analyysejään ajattelun ja ulottumisen välisestä jännitteestä. Osoitan, kuinka voimme selventää huomion ja tarkkaavaisuuden ruumillista ja maailmallista luonnetta Nancyn filosofisella käsitteellä corpus ego (“ruumiillinen itse”), jota myös kehitän hivenen eteenpäin maailman fraktaalisuuden ja halun (desir) ekstaattisuuden avulla. Analysoimalla tarkkaavaista lukemista, ruumiinsisäisäisten värähtelyjen tuntemisen ja kuulemisen välisen suhteen jännitettä ja ruumiillisten obsessioiden inhottavuutta, osoitan kuinka “minä”, liittyen tai suhteutuen tähän kummalliseen ruumiiseen joka ei ole varsinaisesti “minä” tai minun”, koen itseni, muut ja maailman. Analyysilläni osoitan, ettei “minun” haluavaa ja ruumiillista kohtioloani edellä, perusta tai valikoi mikään itsenäinen, itseriittoinen, immanentti, erillinen tai suvereeni tarkkaavainen minuus tai itsetietoisuus, joka perustaisi tai eksistoisi jokaisen jotakin kohtiolevan hetken ulkopuolella tai sivulla.

The key objective of this dissertation is to study how “my” bodily being determines, conditions or structures “my” attentive experiences. I explore this attentive bodily being by turning to, and by expanding from, philosopher Jean-Luc Nancy’s (1940–2021) analysis of corporeal ek-sistence determined as being-to-the-world (être-au-monde) and his analyses into the tension between thought and extension. I show how we can elucidate the corporeal and worldly nature of attention, awareness and attentiveness with the help of Nancy’s philosophical figure of corpus ego (“bodily I”), which I elaborate further in terms of the fractality of the world and in terms of ecstatic desire (desir). By analysing attentive reading, tending to bodily resonances and the agony of bodily obsessions, I demonstrate how exactly “I”, conjoined with this strange body that is not properly “mine” nor “me”, experience myself, others and the world. By doing so, I demonstrate how “my” attentive and desirous toward is not preceded, guaranteed or decided by any sovereign, self-apparent or self-given attentional “self” or subjectivity, which would subsist or exist beyond or outside each punctual time of being-to any thing.