Ukrainan informaatiosodankäynti narratiivien ja mediankäytön näkökulmasta

Abstract

Venäjän laajentaessa laitonta hyökkäystään helmikuussa 2022 täyttyi kansainvälinen informaatiotila pian video- ja kuvamateriaalilla konfliktista. Sodasta raportoitiin hanakasti perinteisessä mediassa, mutta pian myös konflikti otti vallan sosiaalisesta mediasta. TikTokissa, Twitterissä ja Instagramissa alkoivat pyöriä erinäiset videot, joissa muun muassa venäläistä kalustoa tuhotaan lennokeilla ja ukrainalaiset maanviljelijät vetävät traktoreilla hylättyjä panssarivaunuja. Venäjä on jäänyt tässä informaatiokamppailussa täysin pimentoon ja tämä johtuu lähinnä Ukrainan erittäin taitavasta viestinnästä. Tässä artikkelissa vastaan seuraaviin kysymyksiin: Millaista viestintää Ukraina tekee? Miten Ukraina konkreettisesti levittää omaa narratiiviaan? Mitä tunteita se pyrkii informaatiovaikuttamisellaan herättämään? Miten se on onnistunut? Artikkelin pohjana toimii Harold Lasswellin klassinen kommunikaatiomalli, jossa selvitetään viestin alkuperä, levitysalusta, sisältö, kohde ja teho. Artikkeli rakentuu aluksi lyhyestä taustoituksesta, jossa käydään läpi mitä Ukraina on oppinut ennen 24.2.2022 tapahtunutta sotatoimien laajennusta. Tämän jälkeen käsitellään Ukrainan luomaa narratiivia Seymor Chatmanin ja Gérard Genetten yleisen kerronnan teorian kautta. Seuraavina käsittelyssä ovat alaluvut narratiivin levitystekniikoista sekä niiden tehosta. Lopuksi nostetaan esille keskeisiä oppitunteja mitä konflikti on tarjonnut.