Kirurgisten taitojen oppiminen leikkaussimulaattorin avulla : esimerkkinä laparoskooppinen sappirakon poisto

Abstract

Simulaatio-opetusta käytetään monilla aloilla, joilla työsuoritus tai työympäristö on haastava ja sisältää merkittäviä koulutusriskejä. Tässä HALO-katsauksessa arvioidaan uusimpien tietokoneavusteisten sappileikkaussimulaattorien käyttöä tähystysleikkausten oppimisessa. Systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen hyväksyttiin tietokoneavusteista sappileikkaussimulaattoria käsittelevät satunnaistetut (5) tai kontrolloidut (4) tutkimusasetelmat sekä järjestelmälliset katsaukset (3). Lisäksi arvioitiin seitsemän harjoituslaatikkoa (black box) käsitellyttä tutkimusta. Laadukasta tutkimustietoa oli niukasti. Tähän mennessä julkaistuissa tutkimuksissa ei ole seurattu potilaiden hoitotuloksia. Myös tiedot sappileikkaussimulaattorien kustannusvaikuttavuudesta puuttuvat. Etenkin opiskelun alkuvaiheessa simulaattoriharjoittelu nopeuttaa oikean suorituksen oppimista, ja tämä heijastuu myös ensimmäisiin sappileikkauksiin. Mitattavat tavoitteet ja validoitu koulutusohjelma edistävät tuloksellista harjoittelua. Oppimisen teoreettiset perusteet puoltavat leikkaussimulaattorien käyttöä, ja myös niukka tutkimustieto tukee niiden käyttöä kirurgikoulutuksen alkuvaiheessa. Simulaattoriharjoittelu antaa tilaisuuden teknisten taitojen oppimisen edellyttämiin toistoihin. Suorituksia rekisteröivien laitteiden avulla voi seurata taitojen kehittymistä ja kohdistaa harjoittelun tiettyihin tehtäviin. Siirtyykö oppi ja missä määrin oikeisiin potilastilanteisiin? Millaisesta laitteesta on (eniten) hyötyä? Millaista (kustannus)vaikuttavan simulaattoriharjoittelun pitäisi olla? Missä lääkärikoulutuksen vaiheessa simulaattoriharjoittelusta saadaan paras hyöty?

Background -- Simulators are widely used for educational purposes in many occupations where practice in authentic environments would involve high human or economic risks (e.g. aviation, nuclear power energy production). Several potentially harmful medical procedures can be simulated by increasingly complex and at the same time more expensive techniques and equipment. This review gives an update on computer-based virtual reality (VR) simulators and their use in training for laparoscopic cholecystectomies. Methods -- A systematic literature review involved gathering relevant publications from leading databases (Medline, Cochrane, Embase). We accepted randomized or controlled trials and the newest systematic reviews (ASERNIP-S 2007). Results -- Research on the use of simulators for training laparoscopic cholecystectomies is scant. In addition to three studies reported in the ASERNIP-S review, five randomized trials involving VR-stimulators were analysed. Furthermore, seven studies comparing black boxes and simulators were included. The results indicated simulator training to be beneficial to novice surgeons. Novices seemed to be able to perform their first real patient cholecystectomies with fewer errors. There are no publications that provide clinical follow-up data following the use of simulators. The computer-based simulators enabled data from training sessions to be stored for later evaluation or monitoring purposes. Even though more independent training with these simulators is possible, optimal learning requires skills training to be conducted as part of a systematic training program. No data on the cost-benefit of simulators exist. In Finland, the price of a VR-simulator begins at EUR 60 000. Conclusions -- The theoretical background to learning supports the use of simulators, while the limited research data available also support their use in the early phases of surgical training. The cost of buying and using simulators is justified if the risk of injuries and complications to patients can be reduced. Developing surgical skills requires repeated training, something made possible by simulators. In order to achieve optimal learning a validated training programme is needed.