Kritiikin ja toivon kieli maahanmuuttotaustaisten lähihoitajaopiskelijoiden näkemyksissä : ”Yhteiskunnan jäseninä olemme kuin yksi ja sama keho”

Abstract

Tutkimus tuottaa tietoa maahanmuuttotaustaisten lähihoitajaopiskelijoiden ajatuksista koskien heidän elämäntilannettaan, tulevaisuuttaan ja asemaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Tätä koskevaa kyselyaineistoa tulkitaan kriittisen pedagogian teorialla, joka vastaa tieteenalatasolla käytännössä kriittisen sosiaalityön ajattelua ja tutkimusta. Tutkimuksessa tutkimuskysymyksinä ovat: millaisia ajatuksia ja kokemuksia lähihoitajiksi opiskelevilla maahanmuuttotaustaisilla opiskelijoilla on elämäntilanteestaan, suomalaisesta yhteiskunnasta, maailmasta ja tulevaisuudestaan? Miten heidän ajatuksiaan voisi tulkita kriittisen pedagogiikan teorioilla? Kriittisen pedagogiikan mukaisesti opiskelijoiden on hyvä oppia kansalaisuustaitoja, kuten kritiikin ja toivon kieltä. Osallistujat (9) ovat osallistuneet Webropol-kyselyyn koulupäivän aikana syyskuussa 2023. Tutkimuksen keskiössä ovat opiskelijoiden tuottamat merkityksenannot ja ajatukset, joita tutkin aineistosta diskurssianalyysin avulla. Kvalitatiiviselle tutkimukselle tyypillisesti tässä tutkimuksessa pyritään kuvaamaan ja ymmärtämään kohderyhmän jäsennyksiä, käsityksiä ja kokemus- ja merkitysmaailmaa. Metodologisena lähtökohtana hyödynnetään fenomenologis-hermeneuttista suuntausta. Tutkimus toteuttaa teoriasidonnaista lähestymistapaa, jota voidaan kutsua myös abduktiiviseksi päättelyksi. Tutkimustulokset osoittavat, että myös lähihoitajakoulutus, sosiaali- ja terveydenalan tutkinto, hyötyy yhteiskunnallisen ajattelun vahvistamisesta. Aineistosta voidaan tunnistaa kolme päädiskurssia: ”aktiivinen toimijuus”, ”kunnioitus” ja ”eettisyys”. Osallistujat voidaan nähdä freirelaisia askeleita ottavina yhteiskunnan moraalisina auttamistyön muutosagentteina, keille auttamistyö on yhteiskunnallinen teko ja yhteiskunnan toimivuutta ja terveellisyyttä edistävä vastuullinen asia. Koulutususko häivyttää puolestaan osallistujien intersektionaalisuuden kokemuksia. Erityisesti opiskelijoiden asemoitumista osaksi yhteiskuntaa ja siinä vaikuttamista voisi toivoa vahvistettavan laajemmin sekä koulutuspoliittisena näköalana että konkreettisena käytäntönä opetussuunnitelman päivittämisen myötä.