Saimaan viisaasti kalastettu muikku : asianosaisten näkemyksiä

Abstract

Hankkeen tarkoituksena oli selvittää laatustandardoidun ekologisesti kestävän kaupallisen muikunpyynnin kehitysmahdollisuuksia Saimaalla. Selvitykseen valittiin kahdeksan Saimaan kalatalousaluetta, joilla kalastetaan kaupallisesti muikkua. Erityisesti kiinnitettiin huomiota trooli- ja nuottakalastukseen. Kahdella kalatalousalueella on voimassa troolauskielto, viidellä troolataan ja yhdellä kalatalousalueella muikkua ei troolata, mutta troolausta ei ole kielletty. Metsähallituksen hallinnoimilla valtion yleisvesialueilla kalastetaan määrällisesti eniten muikkua koko Saimaan alue huomioiden, ja näille alueille kalastajat saavat helpoiten lupia kaupalliseen troolaukseen ja nuottaukseen. Osakaskuntien luvanmyöntämisessä annetaan paljon painoarvoa kaupallisen kalastajan paikallisuudelle. Systemaattista muikkukantojen tilan seurantaa harjoitetaan kalatalousalueilla nykyisellään vähän. Eteläisen Saimaan kalatalousalueella muikkukantojen seurantaa tehdään kattavasti johtuen alueella suoritettavasta kalataloudellisesta velvoitetarkkailusta. Käyttö- ja hoitosuunnitelmiin ei ole yleensä kirjattu muita varsinaisia seurantatoimia kuin kaupallisten kalastajien Luonnonvarakeskukselle toimittamista saalisilmoituksista kootun tilaston seuraaminen. Saimaan alueella tavattavien suojeltujen lohikalojen ja saimaannorpan vaikutus muikunkalastukseen koetaan erittäin pieneksi. Muikun kalastuksen seurantajärjestelmään, jolla tuotettaisiin vuosittain eri alueiden muikkukannan runsaudesta ja rakenteesta standardoitua tietoa, suhtauduttiin varovaisen positiivisesti. Seurantajärjestelmä olisi mahdollista rahoittaa osittain kalatalousalueiden ja osakaskuntien varoin. Monet kaupalliset kalastajat pitivät hyvänä muikunkalastuksen yhtenäislupa-alueita, jotka kattaisivat vähintään kalatuotannollisesti yhtenäisen järvialueen. Osakaskuntien ja kalatalousalueiden edustajat näkivät yhtenäislupa-alueet hankaliksi toteuttaa, mutta osakaskuntia yhdistymällä järvien yhtenäisten selkäalueiden hallinta siirtyisi luontevasti yhdelle kalastusoikeuden haltijalle. Mahdollinen laatustandardoitu ja sertifioitu muikunkalastus koettiin hyväksi ja tavoiteltavaksi asiaksi.

The purpose of the project was to assess the development possibilities of sustainability certified commercial vendace fishing in Lake Saimaa. Eight fisheries regions in Saimaa were selected for the survey. Particular attention was paid to trawl and seine fishing. Trawling is prohibited in two fisheries regions, is carried out in five regions, and in one region there is no trawling for vendace, but trawling is not prohibited. Considering the entire Saimaa area, the greatest amount of vendace is caught in the state-owned waters managed by Metsähallitus, and in these areas it is easiest for fishermen to obtain permits for commercial trawling and seining. In the fishing rights owners’ associations, a lot of weight is given to the locality of the commercial fisherman when granting licenses. Systematic monitoring of the status of vendace stocks in fisheries regions is currently seldom carried out. Comprehensive monitoring of the vendace stocks is currently practiced only in the South Saimaa fisheries region due to the mandatory monitoring program of the effects of industrial effluents. In general, there are no other actual monitoring activities described in the management plans of the fisheries regions other than the mandatory collection of catch and effort data by the Natural Resources Institute Finland (Luke). The impact of the conservation measures of landlocked salmon and the Saimaa grayling on the commercial fishing of the vendace is considered marginal. The annual standardised vendace stock and fishing monitoring system was viewed cautiously positively. It could be partially financed by the fisheries regions and fishing rights owners’ associations. Many commercial fishermen favoured a large single license area for vendace fishing, which would cover at least a uniform lake area in terms of fish production. The representatives of the fishing rights owners’ associations and fisheries regions saw this sort of unified license areas difficult to implement, but by uniting the fishing rights owners’ associations, the management of the unified pelagic areas of the lakes would naturally be transferred to one fishing right holder. A quality-standardized/certified vendace fishing was perceived as a good and aspirational goal.