Tämä maisterintutkielma käsittelee suomalaistoimittajien itseymmärystä objektiivisuudesta heidän työtään ohjaavana ydinarvona. Objektiivisuutta on pitkään pidetty journalismin yhtenä keskeisimmistä arvoista, ellei jopa keskeisimpänä. Siihen viitataan usein niin alan eettisissä koodistoissa kuin tutkimuskirjallisuudessa. Journalismin tutkimuksessa objektiivisuudella viitataan useimmiten neutraaliin, totuudelliseen ja oikeudenmukaiseen tiedonvälitykseen. Viime vuosina objektiivisuuden asemasta journalismissa on kuitenkin alettu käydä laaja-alaista keskustelua Suomessa ja ulkomailla. Nykyisessä digitaalisessa tietoympäristössä, missä tieto on lähes kaikkien saatavilla ja muuttuu nopeasti, ymmärrys objektiivisen tiedon mahdollisuudesta on kyseenalaistettu aiempaa vahvemmin. Objektiivisuuden korvaajaksi on ehdotettu ennen kaikkea läpinäkyvyyden lisäämistä journalismissa. Informaation jatkuvasti lisääntyessä, myös toimittajat ovat alkaneet ymmärtää vinoumiaan ja niiden vaikutusta työhönsä a
iempaa paremmin.
Tässä tutkimuksessa olen selvittänyt, miltä tilanne objektiivisuuden suhteen näyttää suomalaistoimittajien näkökulmasta. Tarkoitukseni on ollut luoda katsaus siihen, millainen on toimittajien käsitys objektiivisuudesta journalismin ydinarvona, miten objektiivisuus näkyy toimittajien työssä ja onko heidän ajattelussaan objektiivisuuteen liittyen tapahtunut muutoksia. Tutkielmaa varten on haastateltu 33 suomalaista journalistisen työn tekijää. Haastattelut on toteutettu ryhmämuotoisina teemahaastatteluina. Erilaisten kokoonpanojen avulla on pyritty siihen, että haastateltavat edustaisivat suomalaisia journalisteja laaja-alaisesti, ja tutkielman tuloksista olisi täten mahdollista tehdä yleistävämpiä tulkintoja suomalaistoimittajien ajatuksista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii professionalismin diskursiivinen rakentuminen. Tutkimus on osa kansainvälistä Worlds of Journalism Study -tutkimushanketta, jonka Suomen osuuden on toteuttanut tutkimusryhmä Jyväskylän yliopistosta.
Tulosteni perusteella suomalaistoimittajat pitävät objektiivisuutta edelleen varsin keskeisenä osana journalismia. Se nähdään erityisesti ohjenuorana, jonka avulla toimittajat tekevät valintoja muun muassa jutun näkökulman ja haastateltavien suhteen. Objektiivisuuden käsitettä sen sijaan toimittajat pitävät ongelmallisena, ja monet myöntävät luopuneensa sen käyttämisestä kokonaan. Objektiivisuuden sijaan toimittajat ja jopa kokonaiset toimitukset ovat alkaneet käyttää käytännönläheisempiä termejä, kuten tasapuolisuus ja avoimuus. Haastateltavien mielestä nämä termit kuvaavat paremmin sitä, millaisista lähtökohdista he työtään tekevät. Objektiivisuuden käsitteestä luopuminen on antanut toimittajille myös enemmän tilaa työprosessissa, kun heidän ei tarvitse ”väkisin” pyrkiä objektiivisuuteen. Erityisesti tämä korostuu erikoistoimittajien kohdalla.
Objektiivisuuden ”hylkäämistä” on paikoin pidetty myös riskinä sille, että journalismi muuttuu aktivismiksi. Monet haastateltavista ymmärsivät huolen, onhan journalismin pääasiallinen tarkoitus tuottaa mahdollisimman puolueetonta tietoa maailmasta. Poikkeuksena ovat journalismin omat arvot, kuten demokratian edistäminen. Toimittajat ovat silti varovaisia sen suhteen, miten ja mistä aiheista tekevät juttuja. Tämä on voimistunut sosiaalisen median ruokittua polarisaatiota, josta toimittajat saavat osansa. Palautetulvan keskellä luovivat haastateltavat kokevatkin tekevänsä työnsä poikkeuksetta ”väärin”, mikä osaltaan selittää heidän haluaan luopua objektiivisuuden käsitteestä. Totuudellisuudesta toimittajat eivät silti ole tinkimässä, vaan sen merkitys on päinvastoin korostunut. Suomalainen journalismi vaikuttaakin olevan menossa kohti analyyttisempää ja faktakeskeisempää raportointia. Hidasteensa kehitykselle tuo kuitenkin mediamarkkinan muutos ja kilpailun kasvu. Resursseiltaan niukoissa toimituksissa mahdollisuuksia ideaalien mukaiselle toiminnalle ei ole.
...
