Voimaharjoitteluun yhdistetyn ravitsemusohjauksen vaikutus ikääntyvien naisten kehon koostumukseen ja voimantuottoon

Abstract

Elina Sillanpää. 2004. Voimaharjoitteluun yhdistetyn ravitsemusohjauksen vaikutus ikääntyvien naisten kehon koostumukseen ja voimantuottoon. Liikuntabiologian laitos. Jyväskylän yliopisto. 66 s. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää voimaharjoitteluun yhdistetyn ravitsemusohjauksen vaikutusta keski-ikäisten ja ikääntyvien naisten lihas- ja rasvamassan määrään sekä ylä- ja alaraajojen maksimaaliseen voimantuottoon ja toimintakykyyn. Koehenkilöt (n=50) satunnaistettiin voimaharjoitteluryhmään (VH, n=25) ja voimaharjoittelu+ravitsemusohjausryhmään (RO+VH, n=25). Koehenkilöt harjoittelivat ohjatusti 21 viikon ajan. RO+VH-ryhmä sai ravitsemusohjausta tutkimuksen alussa ja puolessa välissä. Koehenkilöiden ravinnonsaantia arvioitiin ruokapäiväkirjojen avulla. Kehonkoostumusmittaukset suoritettiin tutkimuksen alussa, puolessa välissä ja lopussa. Nelipäisen reisilihaksen poikkipinta-ala määritettiin magneettikuvauksella (0 ja 21 vko), rasvaprosentti bioimpedanssilla ja yläraajan ojentajalihaksen lihas- ja rasvapaksuus ultraäänimittauksella. Alaraajoista mitattiin maksimaalinen dynaaminen ojennusvoima ja yläraajoista maksimaalinen isometrinen ojennusvoima. Ryhmien välisten erojen tilastollista merkitsevyyttä tutkittiin kovarianssianalyysillä ja ryhmän sisäisiä muutoksia toistomittausten varianssianalyysillä. Harjoittelujakson aikana molempien ryhmien energiansaanti lisääntyi. RO+VH-ryhmän proteiinien saanti lisääntyi 8.2 %:a (p=0.050) ja rasvojen saanti väheni 4.8 %:a (p=0.049). Ryhmät erosivat proteiinien saannin muutoksessa merkitsevästi (p=0.048). 21 viikon harjoittelun jälkeen nelipäisen reisilihaksen poikkipinta-ala oli kasvanut RO+VH-ryhmällä keskimäärin 9.5±4.1 %:a (p<0.001) ja VH-ryhmällä 6.8±3.5 %:a (p<0.001). Ryhmien välinen ero lähestyi tilastollista merkitsevyyttä (p=0.052). Kun tarkasteltiin erikseen keski- ikäisten ja ikääntyvien naisten ryhmiä havaittiin, että ravitsemusohjauksen vaikutus poikkipinta-alan kasvuun näkyi suuntaa antavana vain iäkkäiden naisten ryhmässä (p=0.063). Keski-ikäisten reisilihaksen poikkipinta-alan kasvuun ei ravitsemusohjauksella ollut vaikutusta (p=0.559). 21 viikossa RO+VH-ryhmän rasvaprosentti pieneni 4.4±8.0 %:a (p=0.058) ja VH-ryhmän 6.9±7.7 %:a (p=0.001). Ryhmien välillä ei ollut tilastollista eroa rasvaprosentin muutoksessa. Alaraajojen maksimaalinen ojennusvoima kasvoi RO+VH-ryhmällä keskimäärin 26.1±6.9 (p<0.001) ja VH-ryhmällä 16.7±18.1 %:a (p<0.001). Johtopäätöksinä voidaan todeta, että voimaharjoitteluun yhdistetyllä ravitsemusohjauksella voidaan lisätä keski- ikäisten ja ikääntyvien naisten proteiinien saantia. Lisääntynyt proteiinien saanti saattaa tehostaa lihasten poikkipinta-alan kasvua iäkkäimmillä naisilla, sen sijaan keski- ikäisillä naisilla proteiinien saannin lisääntyminen ei vaikuttanut lihasten poikkipinta-alan kasvuun.