Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset

Abstract

Suomen kotieläintuotannon tulevaisuuskuvat ja yhteiskunnalliset vaikutukset (Kotietu) -hankkeen tavoitteena oli mallintaa ja arvioida Suomen kotieläintuotannon vaihtoehtoisten kehityspolkujen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hankkeessa tuotettiin tietoa erilaisten kotieläintuotannon intensiteettivaihtoehtojen vaikutuksista pellonkäyttöön, ympäristöön, aluetalouteen ja ulkomaankauppaan. Tulevaisuuskuvien laadinta toteutettiin hankkeen työpaketissa 1 osallistavilla menetelmillä laatimalla Suomen kotieläintuotannolle viisi vaihtoehtoista tulevaisuuskuvaa: Kasvis-Suomi, Ympäristö-Suomi, Terveys-Suomi, Huoltokyky-Suomi ja Kotieläin-Suomi. Tulevaisuuskuvat valittiin tutkimushankkeen suunnitteluvaiheessa, sillä periaatteella, että niiden avulla saadaan suuri vaihtelu kotieläintuotannon laajuuteen. Kasvis-Suomi kuvaa tilannetta, jossa kaupallinen kotieläintuotanto loppuu kokonaan ja suomalaiset syövät pelkästään kasvisruokia. Ympäristö-Suomi-tulevaisuuskuvassa kaupallinen kotieläintuotanto vähenee merkittävästi nykytasostaan ja palvelee ensisijaisesti ympäristönhoitoa tavoitteenaan muun muassa turvata laidunnuksen ja nurmituotannon positiiviset ympäristövaikutukset. Terveys-Suomi-tulevaisuuskuvassa puolestaan punaisen lihan tuotanto ja kulutus vähenevät nykytasosta. Huoltokyky-Suomessa täysi omavaraisuus kotieläintuotteissa palvelee ensisijaisesti huoltovarmuutta ja kansantalouden tasapainoa. Kotieläin-Suomessa vastataan kotieläintuotteiden kasvavaan vientikysyntään, jolloin tuotanto ja rehualan tarve kasvavat Suomessa merkittävästi nykytasosta, vaikka kotieläintuotteiden kotimainen kysyntä ei merkittävästi muutu. Työpaketissa 1 laadittiin tulevaisuuskuvia, jotka ovat mahdollisia vuonna 2040–2050. Tulevaisuuksien todennäköisyyteen tai toivottavuuteen ei työssä otettu kantaa, vaikka intuitiivisesti jotkin tulevaisuuksista vaikuttavat ehkä todennäköisemmiltä kuin toiset. Tulevaisuuskuvien toivottavuus taas riippuu muun muassa tarkastelijan arvoista, hyötyjen ja haittojen kohtaantumisesta ja kunkin tavasta jäsentää tulevaisuuden tarkempaa sisältöä. Todellisuus sekoittanee toteutuvaan tulevaisuuteen joitakin aineksia kaikista tässä raportissa esitellyistä tulevaisuuskuvista. Nykyhetken valintoja palvelevia vaihtoehtoja ja niihin liittyviä vuorovaikutussuhteiden ketjuja ei kuitenkaan pystytä kirkastamaan, ellei vaihtoehdoista tehdä mahdollisimman puhtaaksiviljeltyjä ja sellaisenaan jopa epätodennäköisiä. Työpaketin 2 tavoitteena oli työpaketissa 1 laadittujen laadullisten tulevaisuuskuvien kehittäminen määrällisiksi kehitysuriksi. Tämä tarkoittaa johdonmukaisten numeeristen arvojen antamista maataloustuotteiden kulutuksen ja tuotannon kehitykselle Suomessa kussakin tulevaisuuskuvassa. Työkaluna tulevaisuuskuvien määrällistämisessä käytettiin sektoritason dynaamista osittaistasapainomallia (maatalouden sektorimalli DREMFIA), jossa kotimaassa tuotettavien maataloustuotteiden kysyntä on pitkälti annettu, mutta jossa kotimainen tuotanto ja pellonkäyttö, tuonti ja vienti määräytyvät taloudellisin perustein. Sektoritason malli ja sen vaatimat aineistot todettiin liian puutteellisiksi Huoltokyky- ja Kasvis-Suomi-tulevaisuuskuvien määrällistämiseen. Muiden tulevaisuuskuvien osalta mallin tuloksina saatiin Suomessa tuotettavien perusmaatalouden tuotteiden tuotannon, eläinten lukumäärien, pellonkäytön, lannoituksen, työnmenekin ja maataloustulon kehitys vuosittain 2020–2050. Näiden kehitystä eri tulevaisuuskuvissa verrattiin keskenään ja suhteessa perusuraan, jossa oletuksena oli vuoden 2020 mukainen maatalouspolitiikka ja hinnat. Maataloustulon kokonaismäärän kehitys oli melko samankaltainen eli hitaasti aleneva perusurassa sekä Terveys-Suomi- ja Ympäristö-Suomi-tulevaisuuskuvissa, vaikka kulutus, tuotanto, hinnat ja maatalouspolitiikka olivat erilaisia. Maataloustulon kehitys Kotieläin-Suomi-tulevaisuuskuvassa oli hitaasti kasvava 2030-luvulle asti, jolloin maataloustulo kokonaisuutena Suomessa alkoi kasvaa nopeasti päätyen vuoteen 2050 mennessä noin 50 % korkeammalle tasolle kuin 2020. Perusmaatalouden työnmenekki väheni Kotieläin-Suomi-tulevaisuuskuvassa 2040-luvulle asti 10–20 % vuoteen 2020 verrattuna, mutta nousi vuoden 2020 tasolle vuoteen 2050 mennessä. Muissa määrällistetyissä tulevaisuuskuvissa ja perusurassa työnmenekki väheni asteittain noin 30–60 % vuosina 2020–2050. Työpaketin 3 tavoitteena oli arvioida työpaketeissa 1 ja 2 määritettyjen skenaarioiden ympäristövaikutuksia. Lähes kaikkien tarkasteltujen muuttujien osalta suurimmat ympäristöhyödyt perusuraan verrattuna saavutettiin Ympäristö-Suomi-skenaariossa, kun taas Kotieläin-Suomi-skenaariossa ympäristöhaitat lisääntyivät. Ympäristö-Suomen etu näkyi erityisesti kasvihuonekaasupäästöissä, jotka puolittuivat perusuraan verrattuna. Muissa skenaariossa vähennys oli pienempi. Terveys-Suomi-skenaariossa ympäristöhyödyt olivat vähäisempiä kuin Ympäristö-Suomessa. Selvimmin ero Ympäristö-Suomi- ja Terveys-Suomi-skenaarioiden välillä näkyi kasvihuonekaasupäästöissä: Terveys-Suomi-skenaariossa ne alenivat perusuraan verrattuna vain noin 10 % eivätkä peltomaan CO2 päästöt vähentyneet lainkaan. Tulos osoittaa, että ilman KHK-päästövähennyksiä tukevaa pellonkäytön ohjausta suurenkin ruokavaliomuutoksen vaikutus päästöihin voi jäädä pieneksi. Näin etenkin tilanteessa, jossa maataloustuet kannustavat pitämään koko peltoalan viljelyksessä ja osin myös päästölähteinä. Koska koko maatalouden KHK-päästöistä 75 % on viljelysmaista eri muodoissaan ja kotieläimistä aiheutuu suoraan vajaa 20 % maatalouden KHK-kaasupäästöistä, pelkästään ruokavalion muutoksilla ei voida varmuudella saavuttaa suuria päästövähennyksiä. Toisin kuin kasvihuonekaasupäästöjen osalta, Saaristomeren vesistökuormitukseen Terveys-Suomi-skenaarion ruokavalioon pohjautuvilla pellonkäytön muutoksilla oli lähes yhtä suuri vaikutus kuin Ympäristö-Suomi-skenaariossa. Vaikka kaikkien skenaarioiden väliset erot ravinnetaseissa olivat selkeitä ja noudattivat samaa järjestystä kuin kasvihuonekaasupäästöt, peltojen fosforipitoisuus laski käytännössä samalla tavalla kaikissa skenaarioissa. Skenaarioiden ympäristövaikutukset poikkesivat alueellisesti toisistaan. Erityisesti Pohjanmaan ja Etelä-Suomen osalta Kotieläin-Suomi-skenaarion negatiiviset ympäristövaikutukset korostuivat, sillä mahdollisuus lisätä tuotantoa oli näillä alueilla suurin, ja erityisesti Pohjanmaalla korostui turvepeltojen laajamittainen käyttö rehuviljan ja -nurmen tuotannossa. Ympäristövaikutusten kannalta keskeisimpiä ajureita olivat muutokset viljellyssä kokonaispeltoalassa, turvemaiden käytössä sekä viherkesannon ja nurmen osuudessa peltoalasta. Kotieläintuotannon määrä ja jakautuminen eri eläinlajeihin oli merkityksellinen etenkin ravinnetaseiden osalta. Leudot talvet tulevat lisäämään Saaristomeren kuormitusta. Myös viljelystä pois jäävän pellon käyttömuoto tai peltoalan mahdollinen lisätarve ovat oleellisia tekijöitä vaikutusten arvioinnissa. Työpaketissa 4 toteutettiin kotieläintuotannon vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien aluetalousvaikutusten tarkastelua ja arvioitiin, millainen vaikutus kotieläintuotannon vähenemisellä tai lisääntymisellä olisi alueiden talouteen. Tarkasteltavana oli maatalouden oman tuotannonmuutosvaikutuksen lisäksi kertaluonteisista panoksista eli välituotekysynnästä aiheutuvat vaikutukset alueen tuotantoon. Lähtötilanteessa eli vuonna 2019 elintarvikeala (sisältäen maatalouden tuotannon tukineen ja elintarviketeollisuuden) tuotti tuotosta Suomen kansantalouteen 17,8 mrd. euroa eli 3,9 % koko maan tuotoksesta työllistäen samalla noin 126 400 henkilöä oli 4,7 % koko maan työllisistä. Eniten ala työllistää ja tuottaa tuotosta Etelä-Suomessa, jonka osuus alan tuotoksesta oli vuonna 2019 lähes 53 %, ja jossa sijaitsi noin 47 % alan kaikista työpaikoista. Etelä-Suomessa alan aluetaloudellinen merkitys on kuitenkin suhteellisesti tarkasteltuna pieni osuuden jäädessä 3,3 %:iin alueen työllisestä työvoimasta ja 3,0 %:iin alueen tuotoksesta. Suhteellisesti eniten elintarvikeala työllistää ja luo arvonlisäystä Pohjanmaalla, jossa sen osuus on 9,0 % alueen työllisestä työvoimasta ja 8,8 % alueen tuotoksesta. Seuraavaksi tulevat Sisä-Suomi (7,3 % ja 4,8 %) sekä Pohjois-Suomi (2,0 % ja 5,4 %). Nykykehityksen mukaista kotieläintuotantoa kuvailevassa perusurassa koko maan maatalouden tuotos alenee vuoteen 2050 mennessä 93 prosenttiin vuoden 2019 tasosta. Tämä on seurausta tuotoksen vajaan 20 ja 10 prosentin laskuista Etelä- ja Sisä-Suomessa, sillä Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa tuotos kasvaa 8 ja 3 prosentilla. Ympäristö- ja Terveys-Suomi muistuttavat tuotoskoon muutoksen osalta toisiaan, kun maatalouden tuotos alenee koko maassa noin kolmanneksen, eivätkä muutosvaikutusten erot suuralueittainkaan ole suuret. Suurin tuotosmuutos koetaan Kotieläin-Suomessa, jossa koko maan tuotos kasvaa 1,39 kertaiseksi, vaikka laskeekin Pohjois-Suomessa viidellä prosenttiyksiköllä. Perusurassa elintarviketeollisuuden tuotos koko maassa säilyy ennallaan vuoteen 2050, mutta tuotos Etelä-Suomessa pienenee 14 prosentilla ja kasvaa suhteellisesti eniten Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa 19 ja 21 prosenttia. Ympäristö-Suomessa elintarviketeollisuuden tuotos pienenee vuoteen 2050 enemmän (24 prosenttia) kuin Terveys-Suomessa (18 prosenttia). Ympäristö-Suomessa jalostavan teollisuuden tuotoksen lasku jakaantuu tasaisemmin alueiden kesken, kun taas Terveys-Suomessa lasku kohdistuu suhteellisesti enemmän Etelä- ja Pohjois-Suomeen. Kotieläintuotannon kasvusta vastaavassa Kotieläin-Suomessa koko maan elintarviketeollisuuden tuotos kasvaa 72 prosentilla vuoteen 2050. Kasvu on suhteellisesti suurinta Sisä-Suomessa (86 prosenttia) ja pienintä Pohjois-Suomessa (26 prosenttia). Työpaketissa 5 toteutetussa kotieläintuotannon vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien ulkomaankauppavaikutusten tarkastelussa arvioitiin panos-tuotosmenetelmää hyödyntämällä, millainen vaikutus kotieläintuotannon huomattavalla vähenemisellä tai lisääntymisellä olisi toimialan tuontiin ja vientiin. Ulkomaankauppavaikutukset sisältävät maatalouden tuotannon edellyttämän panostuonnin sekä maataloustuotteiden viennin ja tuonnin. Vaikutukset eivät sisällä kotieläintuotannon muutoksesta aiheutuvia investointeja ja investointitavaroiden hankintaa. Maataloustuotteiden tuonti ja maatalouden tuotannon edellyttämä panostuonti oli vuonna 2018 yhteensä 2 345 miljoonaa euroa. Kun maataloustuotteiden vienti oli puolestaan 923 miljoonaa euroa, niin tuonnin ylijäämä näin laskien oli 1 422 miljoonaa euroa. Kun otetaan huomioon maatalouden tuotannon edellyttämän panostuonnin muutos sekä maataloustuotteiden viennin ja tuonnin muutokset, niin tuonnin ylijäämä kasvaa vuoteen 2050 mentäessä perusurassa, mutta pienenee Ympäristö-Suomessa, Terveys-Suomessa ja Kotieläin-Suomessa. Tuonnin ylijäämä kasvaa perusurassa 17 prosentilla 1 662 miljoonaan euroon, mikä johtuu ennen kaikkea maataloustuotteiden viennin pienemisestä 30 prosentilla. Ympäristö-Suomessa tuonnin ylijäämä pienenee 24 prosentilla ja Terveys-Suomessa 32 prosentilla. Ympäristö-Suomessa tuonnin ylijäämän pieneneminen johtuu ennen kaikkea maatalouden tuotannon edellyttämän panostuonnin ja maataloustuotteiden tuonnin supistumisesta 29 ja 46 prosentilla, vaikka maataloustuotevienti vähenee huomattavasti (58 prosenttia). Sama koskee Terveys-Suomea, jossa tuonnin ylijäämä pienenee maatalouden panostuonnin ja maataloustuotetuonnin vähentyessä, vaikka maataloustuotteiden vienti vähenee. Kotieläin-Suomessakin tuonnin ylijäämää säilyy (324 miljoonaa euroa), vaikka maataloustuotteiden vienti kasvaa 221 prosentilla 923 miljoonasta eurosta 2 963 miljoonaan euroon ja maataloustuotteiden tuonti vähenee 31 prosentilla. Viennin mahdollistava kotieläintuotannon kasvu edellyttää tuontipanoksia, ja tuotannon edellyttämä panostuonti kasvaa 58 prosentilla vuoteen 2018 verrattuna. Tuonnin ylijäämä pienenee kuitenkin 77 prosentilla vuoden 2018 tilanteeseen verrattuna.

The aim of the KOTIETU-project was to model and evaluate the socio-economic and environ-mental effects of alternative future images of Finnish livestock production. The project pro-duced information on the effects of different livestock production scales and related intensity options on agricultural land use, environmental impacts, farm and regional economy, and foreign trade. The current regime served as a starting point for the five future images: 1) Ve-gan future (commercial animal production ends), 2) Environment-friendly future (livestock production decreases significantly and is set to serve primarily environmental management), 3) Health-enhancing future (production and consumption of red meat decrease significantly from the current level, 4) Self-sufficient future (Finland is mainly self-sufficient regarding both agricultural inputs and outputs in current consumption and production levels), and 5) Live-stock-driven future (Export demand of animal products and consequently animal production increases). These future images were co-developed with stakeholders, experts and research-ers. The effects on production, land use, economy and environment were investigated using various economic and environmental modeling tools. The results, reported at the national level and in four regions, provide a consistent view on the likely effects of the future images in different regions and contribute to debates on future developments of agriculture.