Sosiaalinen kuntoutus pääoman teorian näkökulmasta

Abstract

Kasvava tarve yksilöllisemmälle ja pidempiaikaiselle tuelle sosiaalityössä heijastuu etenkin työikäisten palveluissa. Tässä tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen kuntoutuksen roolia kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin lisääjänä, kun yksilön tuen tarpeet ovat moninaisia. Tutkielmassa tuodaan esiin Bourdieun pääoman teorian avulla sosiaalisen kuntoutuksen myötä tapahtuvaa yksilöiden sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen pääoman vahvistumista.

Tutkielma on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineistona on viisi vertaisarvioitua artikkelia ja yksi lisensiaatin tutkimus. Aineistoa on analysoitu sisällönanalyysillä teoriaohjaavasti. Tutkimuskysymysten avulla on tarkoitus tuoda esiin, miten yksilöiden sosiaalinen, taloudellinen ja kulttuurinen pääoma ilmenevät sosiaalisessa kuntoutuksessa sekä miten sosiaalisella kuntoutuksella voidaan vahvistaa pääomia ja mikä merkitys tällä on yksilöiden arkeen.

Aineistoon perustuen havaitaan, että yksilöissä esiintyi niukasti sosiaalisia, taloudellisia ja kulttuurisia pääomia. Sosiaalisella kuntoutuksella kyettiin kuitenkin vahvistamaan pääomia monella tavalla. Sosiaalisen ja taloudellisen pääoman kasvun myötä yksilöt saivat rohkeutta osallistua uusiin aktiviteetteihin ja harrastuksiin vahvistaen samalla kulttuurista pääomaansa. Sosiaalisen kuntoutuksen aikana tapahtunut oppiminen lisäsi itsetuntemusta ja vahvisti identiteettiä. Kasvaneen sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman myötä yksilöiden syrjäytyminen väheni, mikä helpotti arkisia haasteita ja toi elämään hallinnan tunnetta. Pääomien vahvistuminen edisti osallisuuden ja yhteiskuntaan kuulumisen kokemusta. Säännöllinen elämänrytmi lievensi myös masennuksen ja ahdistuksen oireita, edistäen kokonaisvaltaista hyvinvointia.