Journalism made different : continuity and change in contemporary newsrooms

Abstract

Journalism’s survival in the digital age has been one of the central questions both in the field and in academic research in recent years. This dissertation takes part in that discussion through an examination of how media organizations and their journalists engage in development work, that is, in activities that aim at ensuring journalism’s future through advancements in, for example, the journalistic product and its production process, the journalists themselves, or media organizations. Development work serves as an aggregate concept as it holds within it the dissertation’s central concepts of creativity, innovation, and learning. In the study’s context, they all highlight the same objective: How to do better journalism so that the institution of journalism survives in the digital age? The study’s context is that of digital journalism, specifically from the viewpoint of information and communication technologies (ICTs) in organizational settings. Contemporary newsrooms are permeated by ICTs, and interaction between members of the newsroom is often mediated by a communication technology, like a chat application. Theoretically, institutional theory serves as the theoretical framework through which development work in the newsroom is studied. Two approaches from the institutional tradition are deployed to explore continuity and change in the organizational field of journalism: organizational isomorphism from neo-institutional theory and institutional logics. Neo-institutional approaches help in explaining stasis whereas institutional logics account for change and variety within the organizational field. Combined, they serve as the analytical tool to 1) examine development work in the context of digitalized media work, 2) account for the role of ICTs for development work, and 3) describe and understand the institutional complexities surrounding development work. In addition to the Introductory part, this thesis comprises three original articles that examine development work through a qualitative approach. The central argument of this dissertation is that journalism as an institution is adapting to the pressures it faces from other institutions, such as the institutions of technology and the markets, by becoming more collaborative, highlighting technological skillsets, and emphasizing the need for reflexive learning.

Journalismin selviytyminen digitalisaatiokehityksen puristuksessa on ollut yksi sekä media-alan että journalismin tutkimuksen keskeisimpiä kysymyksiä viime vuosikymmenen aikana. Tämä väitöskirja osallistuu tähän keskusteluun tarkastelemalla mediaorganisaatioissa tapahtuvaa kehitystyötä. Kehitystyö ymmärretään toimintana, jonka tarkoituksena on parantaa esimerkiksi journalistista tuotetta, sen tuotantoprosessia, journalistia itseään tai mediaorganisaatiota. Kehitystyö toimii väitöskirjassa kattokonseptina ja se pitää sisällään tutkimuksen keskeiset käsitteet: luovuus, innovaatio ja oppiminen. Tämän väitöskirjan kontekstissa nämä käsitteet auttavat vastaamaan kysymykseen siitä, miten journalismi selviää tulevaisuudessa. Tutkimus sijoittuu digitaalisen journalismin tutkimuksen kentälle ja sen keskiössä ovat erityisesti informaatio- ja viestintäteknologiat organisaatiokontekstissa. Nykytoimitukset ovat informaatio- ja viestintäteknologioiden kyllästämiä, ja viestintä toimitusten jäsenten välillä tapahtuu usein teknologiavälitteisesti. Teoreettisesti työ nojaa institutionaalisen teorian kahteen eri haaraan, neo-institutionaaliseen teoriaan ja institutionaalisiin logiikoihin. Näiden teoreettisten lähestymistapojen avulla tarkastellaan muutosta ja pysähtyneisyyttä journalismin organisaatiokentällä. Väitöskirjan tavoitteena on 1) tarkastella kehitystyötä digitalisoituneen mediatyön kontekstissa, 2) kuvata informaatio- ja viestintäteknologioiden roolia kehitystyössä, sekä 3) kuvata ja ymmärtää digitalisoitunutta kehitystyötä ympäröiviä institutionaalisia tekijöitä. Väitöskirja koostuu kokoavan osan lisäksi kolmesta tutkimusartikkelista. Tutkimusote on laadullinen. Tutkimuksen keskeisin havainto on, että journalismi instituutiona mukautuu muiden instituutioiden, kuten teknologian ja markkinoiden, aiheuttamiin paineisiin korostamalla yhteistyöhön pohjaavia toimintatapoja, toimittajien teknologisia taitoja ja kykyä refleksiiviseen oppimiseen.