Creativity in a changing work organisation – an ethnographic study of practised agency and emerging creativity

Abstract

This dissertation investigates creativity and agency in a changing work organisation and knowledge-intensive work through an ethnographic framework. The focus is on the everyday interactions and practices of employees and the department responsible for human resources and personnel services. Creativity and agency and their interconnection are investigated through the exploration of everyday interactions and practices, in which conversational interactions at work provide one location for understanding the emergence of creativity in normal everyday work. This is done through five overarching research questions: (1) How do creative manifestations emerge in the ordinary practices of a work organisation? (2) What supports and potentially facilitates emerging creativity, and what does not? (3) What kinds of creativity are manifested in a contemporary work organisation? (4) How do employees perceive and experience creativity and the requirements for creativity? (5) What is the relationship between creativity and practised agency? The findings show that creativity was manifested as emerging moments of individual contributions delimited by routine, and that these moments of creativity could become chains of different creative combinations. Novelty and value were produced by different individuals’ original interpretations, which became creative manifestations when individuals decided to share their interpretations in social settings. Creativity emerged as discontinuous situational moments that formed a liminal progression along with and in relation to everyday practices, and its utilisation was based on an employee’s ability to embrace these fleeting moments. In conclusion, creativity was shown to emerge as and develop from simple ideas and insights that brought some novelty and value to the situation in which they were shared. Creativity and creative outcomes thrived in the conversations, which included a wide range of contributions. The emergence of different contributions was chronologically sequenced by interconnecting practised agency with creativity. This chronologically sequenced emergence of creativity, along with practices that were participatory, engaged and connected with the conversational culture, brought attention to the situational and temporal changes in practised professional agency impacting creative manifestations. The findings support the idea that primary personal creativity proceeds secondary social creativity, and that creativity can be addressed as a parsimonious phenomenon. Backtracking from observable and recognised creativity towards more minute contributions is a viable way to approach creativity.

Keywords: creativity, agency, ethnography, organisational development, personal development, professional practice

Tämä väitöskirjatutkimus tarkastelee luovuutta ja toimijuutta sekä näiden välistä suhdetta muuttuvassa työorganisaatiossa. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä ymmärrystä tietointensiivistä asiantuntijatyötä tekevien työntekijöiden vuorovaikutuksesta ja työkäytänteistä suhteessa luovuuteen ja toimijuuteen. Tutkimus lisää ymmärrystä luovuuden sosiaalisesta ilmentymisestä arkipäiväisen vuorovaikutuksen käytännöissä. Aihetta lähestytään viiden tutkimuskysymyksen kautta: (1) Miten luovuus ilmenee tavallisissa työkäytännöissä? (2) Mikä edistää tai estää luovuuden ilmenemistä? (3) Millaista luovuutta työorganisaatiossa ilmenee? (4) Miten työntekijät kokevat ja hahmottavat luovuuden ja siihen liittyvät vaatimukset? (5) Millainen on luovuuden ja toimijuuden suhde? Tulokset osoittivat, että jokapäiväisessä vuorovaikutuksessa luovuus ilmenee pieninä hetkinä, jotka voivat tilaisuuden niin salliessa kehittyä suuremmiksi kokonaisuuksiksi. Olennaista on, miten näihin ajallisesti järjestyksessä ilmeneviin pieniin hetkiin pystytään tarttumaan arjen kiireessä. Luovuuden määritelmään liittyvät uutuus ja arvovaateet syntyvät yksilöiden tekemien tulkintojen kautta tilanne- ja kontekstisidonnaisessa keskusteluvuorovaikutuksessa. Haasteena on miten luovuuden ilmenemiseksi tarvittavaa aktiivista ja sitoutunutta toimijuutta voidaan tukea ja toisaalta välttää sitä ehkäiseviä toimintoja. Luovuus ilmeni pieninä ja yksinkertaisina ideoina ja oivalluksina. Lisäksi luovuus oli yleisempää tilanteissa ja keskusteluissa, joissa osallistuminen oli aktiivista ja laajaa. Teoreettisesti tutkimus vahvistaa ensisijaisen ja toissijaisen luovuuden käsitteitä sekä ajatusta siitä, että työpaikoilla ilmenevää luovuutta on hyödyllistä tarkastella yksinkertaisena ja pienempänä ilmiönä kuin perinteisesti on ollut tapana. Tuloksia voidaan käytännön työelämässä hyödyntää luovuutta ja toimijuutta tukevien toimintamallien, rakenteiden ja työkulttuurien kehittämisessä, mikä auttaa vastaamaan nykypäivän nopeasti muuttuvan työelämän haasteisiin.

Avainsanat: luovuus, toimijuus, etnografia, organisaation kehitys, yksilöllinen kehitys, ammatilliset käytänteet