Tutkielma tarkastelee sosiaalityöntekijöiden tiedonmuodostusta lastensuojelun systeemisessä viikkokokouksessa. Tutkielman tavoitteena on tuottaa tietoa, miten sosiaalityöntekijät muodostavat tietoa lastensuojelun systeemisen toimintamallin mukaisessa työskentelyssä, jossa keskeisinä elementteinä ovat suhdeperustaisuus ja perheterapeuttisen tiedon tuominen lastensuojelutyöhön. Systeeminen viikkokokous on yksi mallin kolmesta ydinelementistä. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on aiempi sosiaalityön tiedonmuodostuksesta käyty teoreettinen keskustelu erityisesti lastensuojelun toimintaympäristössä.
Tutkielman metodologinen pohja on sosiaalisessa konstruktionismissa, jossa sosiaalisen todellisuuden ja tiedon ymmärretään muodostuvan sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tutkielman aineisto koostuu kuuden lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän teemahaastatteluista. Haastattelut on analysoitu Braunin ja Clarken (2022) refleksiivistä temaattista analyysia mukaillen. Refleksiivinen te
maattinen analyysi on teoreettisesti joustava menetelmä, jossa keskeistä on tutkijan refleksiivisyys kaikissa tutkimusprosessin vaiheissa.
Tutkielman tulosten mukaan systeemisen viikkokokouksen rakenne ohjaa vahvasti sosiaalityöntekijöiden tiedonmuodostusta. Tiedonmuodostusprosessissa oli erotettavissa kuusi vaihetta: valmistelutyö, asiakasasian esittely, tiedon tarkentaminen, reflektio, yhteinen keskustelu ja hypoteesien asettaminen sekä suuntaviivojen laatiminen. Viikkokokouksen sisällössä oli kuitenkin jonkin verran erovaisuuksia eri tiimien välillä. Systeemisen viikkokokouksen tietoa luonnehti moninäkökulmaisuus, erilaisten tiedonlajien arvostaminen sekä perheen systeemin vuorovaikutussuhteiden tarkastelu. Viikkokokouksen tietoa kuvattiin perheen voimavaroihin ja vahvuuksiin keskittyvänä. Epäselväksi jäi, mikä on viikkokokouksen tiedonmuodostuksen suhde ratkaisukeskeisyyteen sekä lapseen kohdistuvien riskien tunnistamiseen, sillä näihin liittyvä puhe oli ristiriitaista. Merkittävin tiedonmuodostusta ohjaava systeeminen menetelmä oli sukupuu. Perheterapian tietoa pidettiin tärkeänä ja sitä kuvattiin sosiaalityön tietoa rikastuttavana. Sosiaalityön tiedon näkökulmasta korostui viranomaisvastuuseen liittyvän ja lainsäädäntöön pohjautuvan tiedon jääminen taka-alalle. Viikkokokouksen tiedonmuodostuksen hyötyinä olivat moninäkökulmaisuus, asiakkaan asian äärelle pysähtyminen ja viikkokokouksen työnohjauksellinen luonne. Suurimpina haasteina olivat ajan ja resurssien vähyys systeemiseen työskentelyyn. Eettinen pohdinta liittyi sukupuu-menetelmän käyttöön sekä lastensuojelun sosiaalityöntekijän työajan käyttöön liittyvään priorisointiin.
...
