Systeeminen lastensuojelu? : sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä muuttuvasta organisaatiosta

Abstract

Maisterintutkielman tehtävänä on selvittää, millaisia näkemyksiä lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöillä on organisaatiomuutoksesta ja uudesta lastensuojelun systeemisestä toimintamallista (Hackneyn malli), jota parhaillaan pilotoidaan useissa Suomen kunnissa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on organisaatiomuutoksesta käyty tieteellinen keskustelu ja käytän siinä John Kotterin (1996, 17-20) kahdeksan vaiheista teoreettista mallia hahmottamaan organisaatiomuutoksen etenemistä. Tutkielman aineisto koostuu viidestä fokusryhmähaastattelusta, joista neljä ovat systeemistä mallia pilotoivia lastensuojelun avohuollon tiimejä ja yksi lastensuojelun avohuollon esimiesten ryhmä. Toteutin aineistonkeruun osana lastensuojelun systeemisen mallin kansallista arviointitutkimusta, johon sain osallistua sosiaalityön käytäntöjaksolla tutkimusassistenttina. Käytin haastatteluissa valmista teemahaastattelurunkoa, joka oli tehty Nanne Isokuortin ja Elina Aaltion väitöskirjatutkimuksia varten. Aineiston laajuuden vuoksi rajasin oman tutkielmani keskittymään systeemisen toimintamallin käyttöönoton arviointiin liittyvään osioon. Tutkielmassani käytettävän aineiston laajuus on 129 sivua litteroitua tekstiä, 1,5 rivivälillä. Käytin tutkielmassa analyysimenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Tutkielman tulokset osoittavat, että suhtautuminen organisaatiomuutokseen ja systeemisen mallin pilotointiin on lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden keskuudessa pääsiassa motivoitunutta, mutta käytännön realiteetit aiheuttavat ristiriitoja mallin käyttöönottoon liittyen. Kasvavat asiakasmäärät lastensuojelussa ja systeemisen mallin mukainen tiivis työskentely asiakkaiden kanssa nähdään lähes mahdottomana sovittaa yhteen. Tarve organisaatiomuutokselle syntyy ennen kaikkea työolosuhteista ja kaventuneista työnteon mahdollisuuksista lastensuojelussa sekä halusta palvella asiakkaita paremmin. Haasteina mallin käyttöönottoon liittyen kuvautuivat erityisesti resurssien puute, kiire sekä vakavat jaksamisen kysymykset henkilöstössä. Systeemisen mallin käyttöönoton onnistumisen nähdään edellyttävän yksilöltä ennen kaikkea kykyä sitoutua ja sietää epävarmuutta. Riittävä ja jatkuva koulutus, resursointi sekä esimiesten tuki nähdään käyttöönoton kannalta keskeisimpinä tekijöinä organisaation tasolta. Tutkielman tuloksista voidaan päätellä, mitä organisaatiomuutos onnistuakseen edellyttää ja mistä muutostarve lastensuojelussa syntyy. Haastateltavien näkemys muutoksen tarpeellisuudesta ja välttämättömyydestä on yksimielinen – lastensuojelun nähdään tarvitsevan välitöntä muutosta.