Hoivaköyhyys kuulovammaisuuden ja ikääntymisen risteyksessä

Abstract

Tarkastelen tässä tutkimuksessa hoivaköyhyyttä ikääntymisen ja kuulovammaisuuden risteyksessä. Tavoitteenani on selvittää, millaista hoivaköyhyyttä kuulovammaiset ikääntyneet kokevat ja miten kuulovammaisuus ja ikääntyminen risteävinä tekijöinä vaikuttavat ihmisen toimintaan, kokemuksiin ja mahdollisuuksiin saada tarvitsemansa apu ja palvelut. Tutkimuksen aineisto koostuu yhdestätoista itse keräämästäni yli 75-vuotiaan kuulovammaisen teemahaastattelusta. Analyysimenetelmänä käytän teoriaohjaavaa sisällönanalyysia.

Tutkimukseni eroaa aiemmasta ikääntyneiden hoivaköyhyyttä koskevasta tutkimuksesta siten, että olen valinnut tutkimukseeni intersektionaalisen lähestymistavan. Haluan tutkielmallani tuoda ikääntymisen, hoivan ja vammaisuuden tutkimuksia yhteen. Tutkimukseni aihe on myös varsin ajankohtainen, sillä vuosia työstetty vammaispalvelulaki on jälleen eduskunnan käsittelyssä, kun keväällä 2023 hyväksytyn uuden lain voimaantuloa halutaan siirtää ikääntymisrajauksen tuomiseksi lakiin.

Tämän tutkimuksen aineistossa kuulovammaiset ikääntyneet kokivat erityisesti sosioemotionaalista ja käytännöllistä hoivaköyhyyttä, sekä terveydenhuoltoköyhyyttä, jonka sisällytin hoivaköyhyyteen aineistolähtöisesti. Hoivaköyhyyden muodostumiseen kuulovammaisuuden ja ikääntymisen risteyksessä osallistuvat tämän tutkimuksen perusteella kuulovammaisten ikääntyneiden kokema syrjintä ja syrjäytyminen, aktiivisuuden ja omien resurssien vaatimukset avunsaannissa sekä kuulovammaisuus niin altistavana, kuin suojaavana tekijänä.

Tutkimukseni osoittaa, että hoivaköyhyyden kaltaisia ilmiöitä on tärkeää tarkastella intersektionaalisesta näkökulmasta. Se auttaa pääsemään käsiksi sosiaalisten ongelmien syntymekanismeihin ja tarjoamaan päätöksentekijöiden tietoon heidän päätöstensä moniulotteisia vaikutuksia erityisen haavoittuvassa asemassa oleviin ihmisiin.