Urheiluvammat alle 18-vuotiailla kilpauimareilla Suomessa

Abstract

Aiemman kirjallisuuden perusteella tuki- ja liikuntaelimistön kivun tai vammojen esiintyvyys kilpauimareilla vaihtelee laajasti 11–91 % välillä. Aiempi tutkimus on keskittynyt pääasiassa uinnissa yleisiin olkapään vammoihin. Pelkästään alaikäisiin kohdistunutta tutkimusta on vähän. Toistaiseksi ei ole olemassa yksiselitteistä näyttöä uintiin liittyvien urheiluvammojen riskitekijöistä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa urheiluvammojen esiintyvyyttä alle 18-vuotiailla kilpauimareilla Suomessa sekä selvittää urheiluvammoihin yhteydessä olevia tekijöitä.

Tutkimusasetelmana oli poikkileikkaustutkimus, jossa tarkastelujaksona toimi edeltävät kuusi kuukautta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat kaikki vuosina 2005–2011 syntyneet, kaudelle 2022–2023 kilpailulisenssin Suomen Uimaliitolta lunastaneet kilpauimarit. Tutkimus toteutettiin kyselytutkimuksena verkossa. Kyselylomakkeella kysyttiin taustatietoja, harjoittelutietoja sekä uintiin liittyvien urheiluvammojen tietoja. Uintiin liittyväksi urheiluvammaksi määriteltiin uintiin liittyvissä harjoituksissa tai kilpailuissa sattunut vamma tai alkanut kipu, joka on kokonaan tai osittain estänyt harjoitteluun osallistumisen. Vammojen esiintyvyys laskettiin jakamalla vammasta raportoineiden uimarien määrä kaikkien vastaajien määrällä. Urheiluvammojen sekä tausta- ja harjoittelutekijöiden yhteyksiä tarkasteltiin X2-testin, Fisherin tarkan testin sekä logistisen regression avulla.

Kyselyyn vastasi 173 alle 18-vuotiasta kilpauimaria, joista 64,7 % oli tyttöjä, ja 35,3 % poikia. Vastaajien keski-ikä oli 14,6 vuotta. Taustatekijöissä ei ollut tilastollisesti merkitseviä eroja sukupuolten välillä (p > 0,05). Kuuden kuukauden tarkastelujakson aikana 25,4 %:lla vastaajista oli ainakin yksi harjoitteluun osallistumiseen vaikuttanut urheiluvamma. Vammoja raportoitiin yhteensä 58, joista suurin osa (31,0 %) oli polvessa. Seuraavaksi yleisin vamma-alue oli olkapää (29,3 %) ja kolmanneksi yleisin alaselkä (10,3 %). Suurin osa vammoista oli rasitusperäisiä, saanut alkunsa allasharjoittelun yhteydessä ja aiheuttanut vain osittaista poissaoloa harjoittelusta. Tarkasteltaessa vammojen yhteyttä tausta- ja harjoittelutekijöihin ainoastaan sukupuolen ja vammojen välillä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys (X2 = 6,5695, df = 1, p = 0,01). Tytöillä oli noin kolme kertaa enemmän uintiin liittyviä urheiluvammoja poikiin verrattuna (OR 3,14, 95 % LV 1,41-7,75).

Noin neljäsosalla alaikäisistä kilpauimareista oli ainakin yksi harjoitteluun vaikuttanut urheiluvamma seurantajakson aikana. Käytännön valmennustyössä tulisi seurata aktiivisesti kilpauimarien mahdollisia kipuoireita jo nuorimmista ikäluokista alkaen, ja huomiota tulisi kiinnittää kaikkiin kehonosiin sekä erityisesti tyttöjen oireisiin. Tulevassa tutkimuksessa tulisi myös uimarien kohdalla kohdistaa tutkimusta kaikkiin kehonosiin sekä pyrkiä edelleen tarkemmin selvittämään urheiluvammoihin yhteydessä olevia tekijöitä.

In previous studies, the prevalence of musculoskeletal pain and injuries in competitive swimmers has varied between 11 % and 91 %. Previous studies have mainly focused on shoulder injuries, which are common in swimming. There are very few studies focusing solely on underaged swimmers. Thus far, there is no unambiguous evidence regarding the risk factors for sports injuries within competitive swimming. The purpose of this study was to investigate the prevalence of sports injuries in underaged Finnish competitive swimmers and factors associated with these injuries.

This was a cross-sectional study examining preceding six months. Study population was all swimmers born between 2005–2011 who had a competition license for season 2022–2023 from the Finnish Swimming Association. The study was conducted via a web-based questionnaire that included questions about background, training habits and swimming related sports injuries. The definition of a swimming related sports injury was injury or pain that started during swimming related training or competition and caused either partial or total absence from training. The prevalence of sports injuries was calculated by dividing the amount of persons reporting an injury with total number of respondents. Associations between sports injuries and background and training factors were examined with Chi-squared test, Fisher’s exact test and logistic regression.

Total number of underaged respondents was 173 of whom 64.7 % were girls and 35.3 % boys. There were no statistically significant differences in background factors between the genders (p > 0,05). During the six months preceding the questionnaire, 25.4 % of the respondents had at least one sports injury causing either partial or total absence from swimming training. Total number of injuries reported was 58 and most common injury region was the knee (31.0 % of injuries). Second most common injury region was the shoulder (29.3 %) and third was lower back (10.3 %). Most of the injuries were due to overuse, had started during pool practice and caused only partial absence from training. When examining the associations between background and training factors and sports injuries only gender was found to be a statistically significant factor (Chi-squared = 6,5695, df = 1, p = 0,01). Girls had about three times more sports injuries compared to boys (OR 3.14, 95 % CI 1.41-7.75).

Approximately a quarter of underaged Finnish competitive swimmers suffered at least one sports injury during the follow-up period. In everyday coaching possible symptoms of competitive swimmers, such as pain, should be actively monitored already at an early age and attention should be paid to all symptomatic regions of the body and especially girls are vulnerable to injuries. Future research on competitive swimmer’s sports injuries should focus on all regions of the body and aim to investigate the risk factors of sports injuries even further.