Monialaisen yhteistyön voima virtuaalisissa ja reaalimaailman toimintaympäristöissä : keskisuomalaista toimintamallia rakentamassa

Abstract

Monialainen simulaatioiden harjoitus-, koulutus- ja tutkimuskeskus virtuaalisissa ja reaalimaailman toimintaympäristöissä -hankkeen (SimO) idea syntyi kolmen ison keskisuomalaisen organisaation toimijoiden rohkeasta visioinnista ja alueellisen tarpeen pukemisesta sanoiksi. Keski-Suomen liiton myöntämä rahoitus mahdollisti idean toteuttamisen monialaisena ja -tieteisenä hankkeena. Hankkeessa tuotettiin paljon uutta tietoa keskisuomalaisesta simulaatiotoiminnasta sekä simulaatiotoimijoiden kokemuksista ja näkemyksistä. Tulosten yhteenvetona voidaan todeta, että tärkeimpinä kehittämiskohteina pidettiin simulaatioteknologian ja yhteistyötä tukevan kehittämisalustan rakentamista, arviointimenetelmien kehitystyötä ja monialaisen ja -tieteisen yhteistyön vahvistamista. Hankesuunnittelun taustaoletukset näyttävät osuneen oikeaan. Ainakin ilmailussa, ammattiliikenteessä ja terveydenhuollossa on tunnistettu osaamisen tarpeita simuloitujen ja virtuaalisten oppimisympäristöjen kehittämisessä ja muuhun opetukseen tai oppimiseen integroimisessa. Kansallisesta simulaatiotoiminnasta näyttää puuttuvan merkittäviä julkisesti tuettuja toimintamalleja ja rakenteita, joilla kansallisiin tavoitteisiin tulisi toimijaorganisaatioiden itsensä mielestä pyrkiä. Puutteeseen tartutaan SimO 2 hankesuunnittelussa ja hankkeessa.

The idea of the multidisciplinary training and research center for simulations in virtual and real-world environments (SimO) project was born from the bold visioning of the actors of three large Central Finnish organizations and the putting into words of a regional need. The funding granted by Regional Council of Central Finland made it possible to implement the idea as a multidisciplinary and scientific project. The project produced a lot of new information about simulation activities in Central Finland and the experiences and views of simulation operators. As a summary of the results, it can be stated that the most important development areas seemed to be the construction of simulation technology and a development platform that supports cooperation, the development of evaluation methods and the strengthening of multidisciplinary and scientific cooperation. The background assumptions of the project planning seem to have been correct. At least in aviation, commercial transport and health care, competence needs have been identified in the development of simulated and virtual learning environments and integration into other teaching and learning. The national simulation activity seems to lack significant publicly supported operating models and structures with which, in the opinion of the actor organizations themselves, the national goals should be pursued. The deficiency is tackled in SimO 2 project planning and the project.