“Tavallaan mulle tulee olo, että se lapsuus on jossakin hävinnyt hänen elämästään lopullisesti” : opettajien kokemuksia sotaa paenneiden ukrainalaisoppilaiden hyvinvoinnin tukemisesta

Abstract

Tässä tutkimuksessa selvitettiin opettajien kokemuksia siitä, miten Venäjän hyökkäyssotaa paenneiden ukrainalaisoppilainen mahdollinen traumatausta ilmenee koulussa, ja millaisia kokemuksia heillä on ukrainalaisoppilaiden hyvinvoinnin tukemisesta. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä keskustelua ja tutkimustietoa ajankohtaisen aiheen ympärillä. Tämä tutkimus toteutettiin laadullisena, eli kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoituna haastatteluna keväällä 2023. Haastatteluun osallistui seitsemän erilaisen työ- ja koulutustaustan omaavaa perusopetukseen valmistavan luokan opettajaa, joiden luokalla oli Ukrainan sotaa paenneita oppilaita. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisena sisällönanalyysina. Kaikki tutkimukseen osallistuneet opettajat kuvasivat tilanteita, joissa oppilaiden mahdollinen traumatausta on ilmentynyt koulussa. Opettajien kokemusten välillä oli kuitenkin eroa: viisi seitsemästä opettajasta koki traumataustan ilmenemisen hyvin yleisenä asiana, mutta kaksi opettajaa kuvasi vain yksittäisiä tilanteita, joissa niissäkään eivät olleet varmoja, onko juurisyynä oireiluun oppilaan traumaattinen tausta. Opettajien kuvaamat traumaoireet jaettiin sisään- ja ulospäin suuntautuneeseen oireiluun. Sotaa paenneen ja siten mahdollisesti traumatisoituneen oppilaan hyvinvoinnin tukeminen nähtiin tärkeänä asiana kaikissa haastatteluissa. Opettajien kuvaamia hyvinvoinnin tukemisen keinoja olivat turvallisuuden tunteen luominen, oppimisen tuki, yhteistyö ja vertaissuhteiden tukeminen. Vaikka kaikki opettajat kuvasivat tapojaan tukea ukrainalaisoppilaiden hyvinvointia, kokivat he valmiutensa pääosin heikoiksi. Esimerkiksi opettajankoulutuksen koettiin tarjoavan vain vähän valmiuksia tukea traumataustaisten lasten hyvinvointia.