Luova kirjoittaminen ja sen oppiminen vapaa-ajalla : tarkastelussa luovaa kirjoittamista harrastavien käsitykset

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin luovaa kirjoittamista vapaa-ajallaan harrastavien nuorten aikuisten käsityksiä luovasta kirjoittamisesta, sen oppimisesta ja sen merkityksistä heidän elämässään. Kirjoittaminen on merkittävä kansalaistaito nyky-yhteiskunnassa (Kauppinen ym. 2015), minkä vuoksi kaikki tutkimustieto kirjoittamisesta ja sen oppimisesta on erittäin tärkeää. Tähän saakka kirjoittamisen oppimista on tarkasteltu tutkimuksissa lähinnä formaaleissa oppimistilanteissa. Tutkimuksen keskiössä on luova kirjoittaminen, jota määrittelen laajasti kaikenlaisten luovuutta mahdollistavien tekstien tuottamiseksi. Kuitenkin tutkimuksen rajauksen vuoksi keskityn tässä ainoastaan kielellisesti kirjaimin ja sanoin tuotettuihin teksteihin. Työssäni keskeisiä käsitteitä ovat luovan kirjoittamisen lisäksi informaali, nonformaali, yhteisöllinen ja itseohjautuva oppiminen. Aineisto kerättiin teemahaastatteluin, ja tutkimukseen osallistui neljä tutkittavaa. Analyysin toteutin teemoittelemalla aineiston ja tarkastelemalla tutkittavien käsityksiä sosiokulttuurisen ja dialogisen käsitysanalyysin menetelmin. Käsitykset näen dialogisesti ja sosiokulttuurisesti rakentuvina, kontekstisidonnaisina ja dynaamisina ilmiöinä, jotka ovat yksilöllisiä, mutta samaan aikaan jatkuvasti vuorovaikutuksessa sosiokulttuurisen ympäristön kanssa (ks. Dufva 2006, Kalaja & Barcelos 2011). Dialogisen käsitystentutkimuksen lähtökohtana on, että käsitykset eivät koskaan ole puhtaasti yksilön omia (Wertsch 1993: 70), ja että kaikissa lausumissa on kuultavissa useita eritasoisia ääniä (Bakhtin 1981). Analysoin, millaisia ja keiden ääniä lausumista voidaan erottaa. Luovasta kirjoittamisesta piirtyy tämän aineiston perusteella laaja ja monipuolinen kuva. Tutkittavat pitävät kirjoittamista yhtäältä melko individualistisena toimintana. Toisaalta heidän kuvauksensa toiminnastaan kirjoittamisen oppimiseen liittyen paljastaa monia yhteistyöhön perustuvia toimintatapoja ja näkemyksiä kirjoittamisen yhteisöllisestä ja sosiokulttuurisesta luonteesta. Oppimisen tavoista edustettuina ovat nonformaali, informaali, itseohjautuva ja yhteisöllinen oppiminen. Kaikkia oppimisen tapoja hyödynnetään monipuolisesti. Palaute nähdään hyödyllisenä ja oppimista edistävänä, mutta toisinaan sen vastaanotto voi olla hankalaa. Luovan kirjoittamisen kuvataan antavan elämään sisältöä, iloa ja onnistumisen kokemuksia. Tämän lisäksi luovan kirjoittamisen katsotaan tukevan laajasti tekstitaitoja, kielellistä osaamista sekä näin ollen monipuolisesti opiskelua ja muuta elämää, jossa tekstitaitoja tarvitaan.