Naisvoimistelun säestäjää etsimässä : kertomus voimistelun säestyksen maailmasta 1900-luvun alusta 2000-luvulle

Abstract

Naisvoimistelunsäestyksenhistoria ulottuu sadan vuodenpäähän, 1900-luvun alkuun. Pianosäestys oli tärkeä osa voimistelua 1930-luvulta alkaen. Aluksi säestäjät soittivat voimistelutunnilla tuttuja kappaleita, mutta loivat myöhemmin omaa musiikkia liikkeisiin. Improvisoitua pianomusiikkia pidettiin parhaanasäestysmusiikkina voimistelulle. Musiikki syntyi hetkessä ja oli olemassa vain liikettä varten. Elävän musiikin ja säestäjien aikakausi jatkui 1970-luvulle saakka. Äänitteiden yleistyttyä on säestäjä muuttunut yhä vieraammaksi useimmille voimistelijoille ja ohjaajille. Tämän päivän voimistelussa musiikki on itsestään selvä osa voimisteluliikunnaneri muotoja ja ohjaajien käytössä oleva musiikkivalikoima on lähes rajaton. Tutkielman tarkoituksena oli nostaa esiin elävän musiikin aikakaudella voimistelussa vaikuttaneiden — säestäjien =ajatuksia pianosäestyksestä voimistelussa. Haastattelin tutkielmaa varten kolmea säestäjää, Toini Jalosta, Sinikka Ingerötä ja Inkeri Simola Isakssonia. Haastattelut olivat teemahaastatteluja, joissa keskustelu kulki myös teemojen ulkopuolelle. Säestäjät kertoivat ajatuksiaan elävästä säestyksestä: mikä voimistelun säestyksessä on tärkeää ja miten voimistelumusiikki syntyy. Nauhoitin säestäjien haastattelut ja litteroin ne sanatarkasti. Teemoittelin aineistoa useaan kertaan eri tavoin ja lopulta päädyin nostamaan siitä esiin haastattelemieni voimistelusäestäjien tehtäviä voimistelutunnilla. Haastatteluiden lisäksi teemat pohjautuvat kirjallisuuteen ja omiin kokemuksiin säestäjänä. Viisi esiin nostamaani teemaa kuvaavat säestäjän moniulotteisia tehtäviä voimistelutunnilla. Hyvän voimistelun säestäjän tulee olla 1) muusikko, 2) voimistelun asiantuntija, 3) asiakaspalvelija, 4) yhteistyökumppani ja 5) tunnelman tekijä. Perusedellytys voimistelun säestykselle on, että säestäjä hallitsee instrumenttinsa. Hyvä voimistelun säestäjä on myös voimistelun asiantuntija. Voimistelun säestys on voimakkaasti välincarvoista. Säestäjä musiikkeineen on asiakaspalvelija suhteessa voimisteluun, ohjaajaan ja voimistelijoihin. Musiikki on voimistelutunnilla tunnelmaa luova tekijä. Säestäjät korostivat musiikin sielullista, lähes terapeuttista merkitystä voimistelijalle. Myös yhteistyö ohjaajan kanssa koettiin tärkeäksi voimistelutunnin onnistumisen kannalta. Teemat ovat osittain päällekkäisiä, mutta antavat kuvaa siitä, kuinka moniulotteinen kokonaisuus hyvän voimistelun säestyksen syntyminen voimistelutunnilla on. Taustana tutkimukselle tarkastelen voimistelun säestyksenhistoriaa 1900-luvulta 2000-luvulle, eri aikakausien musiikkikulttuurin ilmiöitä sekä musiikin roolia voimistelussa. Tutkielman keskipisteessä ovat voimistelun säestäjäntehtävät voimistelutunnilla.Tutkielmasta tuli kuitenkin myös matka voimistelumusiikinhistoriaan. Voimistelu ja voimistelun säestys heijastelevat ajassanäkyviä ilmiöitä. Pohdinnassa tarkastelen miltä voimistelun säestäjien ajatukset musiikin ja säestäjän tehtävistä voimistelutunnilla näyttävät tämän päivän voimisteluliikunnan näkökulmasta. Pohdin myös elävän säestyksen ja äänitteiden roolia tämänpäivän voimistelussa.