Rytmisen voimistelun piruettien vauhdinoton kinematiikka

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää rytmisen voimistelun passépiruetin, sekä ristivaakapiruetin vauhdinoton biomekaanisia tekijöitä, sekä niiden yhteyksiä onnistuneeseen suoritukseen. Tutkimukseen osallistui 6 nuorta (10—13 v) rytmistä voimistelijaa, joista kultakin analysoitiin kolme onnistuneinta suoritusta kummastakin tutkitusta piruetista. Videotallenteilta arvioitiin pyörittyjen kierrosten määrä, pyörimisakselin vertikaalisuus, sekä piruetista saatavat pisteet, pääasiassa lajin sääntöjen mukaisesti. Suoritusten vauhdinotoista mitattiin 3D-liikeanalyysin avulla, missä järjestyksessä tukijalan nilkka-, polvi, ja lonkkakulmat ojentuivat, sekä kuinka suuri etäisyys tukijaloilla oli toisiinsa vauhdinoton lähtöasennossa, eli neljännessä asennossa. Lisäksi mitattiin tasapainokykyä passé- ja ristivaakatasapainoasennoissa pysyttynä aikana (0–10 s), sekä pohkeiden voimantuottokykyä maksimaalisella, isometrisellä voimatestillä jalkadynamometrilla. Neljännen asennon leveydelle, tasapainokyvylle, pohkeiden isometriselle voimantuottokyvylle, pyörittyjen kierrosten määrälle, piruetin pyörimisakselin vertikaalisuudelle, sekä piruetista saataville pisteille laskettiin Spearmanin korrelaatiokertoimet. Tutkimuksessa saatiin viitteitä siitä, että tukijalan ojentuminen proksimaalisesta distaaliseen voisi johtaa onnistuneempaan piruettiin, kuin muut ojentumisen järjestykset, mutta asiaa tulisi tutkia suuremmalla koehenkilöjoukolla, jotta hypoteesi voitaisiin vahvistaa. Kun tilastollisessa tarkastelussa oli molemmat piruetit, korrelaatioanalyysillä havaittiin, että piruetin vauhdinottoasennon leveys korreloi negatiivisesti korkeampien pisteiden kanssa (r = -0,345; p < 0,05; n = 36). Pohkeiden isomerinen voimantuottokyky taas korreloi positiivisesti tasapainokyvyn (r = 0,413; p < 0,05; n = 36), piruetista saatavien pisteiden (r = 0,482; p < 0,05, n = 36), sekä piruetin kierrosmäärän (r = 0,651; p < 0,05; n = 36) kanssa. Tasapainokyky korreloi positiivisesti kaikilla pirueteilla piruetin kierrosmäärän (molemmilla pirueteilla tarkastellessa r = 0,581; p < 0,05; n = 36), sekä piruetista saatavien pisteiden (molemmilla pirueteilla tarkastellessa r = 0,492; p < 0,05; n = 36) kanssa. Tutkimuksessa saatiin siis viitteitä siitä, että tukijalan pohkeen voimantuottokyky, tasapainokyky, tukijalan ojentuminen proksimaalisesta distaaliseen suuntaan, sekä melko kapea piruetin vauhdinottoasento saattavat vaikuttaa positiivisesti piruettisuoritukseen rytmisillä voimistelijoilla en dedans suuntaan pyörityissä pirueteissa. Tutkimusta tarvitaan kuitenkin lisää suuremmilla koehenkilöjoukoilla, sekä useammilla pyörimisasennoilla, jotta nämä tulokset voitaisiin vahvistaa.