”Et lastensuojelu on aika yksin näissä” : alaikäisten päihteiden käyttö ja siihen puuttuminen lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden puheessa

Abstract

Tutkielmani tarkoituksena on selvittää lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden näkemyksiä ongelmallisesta ja lastensuojelun asiakkuutta vaativasta alaikäisten päihteiden käytöstä sekä sitä, millaisia ammatillisia toimenpiteitä lastensuojelun avohuollossa käytetään, kun huolena on alaikäisen päihteiden käyttö. Alaikäisten päihteiden käyttö lastensuojelun avohuollon näkökulmasta on ollut tutkimuksessa marginaalissa, ja yleisesti lastensuojelun prosesseista sekä asiakkuuksien ja toimenpiteiden taustatekijöistä on vähän tutkimusta (Pekkarinen 2011; Heino ym. 2016). Lisäksi eri selvitysten valossa alaikäisten päihdepalveluita on huonosti saatavilla eivätkä kaikki saa tarvitsemaansa päihdehoitoa (Aluehallintovirasti 2020; Myllyniemi & Kiilakoski 2021; Heino ym. 2016). Alaikäisen päihteiden käyttö on lastensuojelullinen ongelma, kun se vaarantaa lapsen tai nuoren terveyttä ja kehitystä. Tämän tiedon perusteella on tärkeää selvittää, millaisia mahdollisuuksia lastensuojelulla on puuttua alaikäisen päihteiden käyttöön.

Tutkielman aineisto koostuu kuudesta lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijän haastattelusta. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Tutkielman teoreettis-metodologisena viitekehyksenä on sosiaalinen konstruktionismi ja ymmärrys siitä, että sosiaalinen todellisuus rakentuu vuorovaikutuksessa ja kielenkäytössä. Aineiston olen analysoinut diskurssianalyysillä. Haastatteluaineistosta muodostin viisi diskurssia: 1) osa nuoruutta -diskurssi, jossa sosiaalityöntekijät tulkitsevat, että päihteiden kokeilu ja käyttö kuuluvat nuoruuteen, 2) ongelmien yhteen kietoutuneisuus -diskurssi, joka ilmentää sosiaalityöntekijöiden tulkintaa siitä, että päihteiden käyttöön kietoutuu muita ongelmia ja lieveilmiöitä, 3) pakko turvata -diskurssi, jossa sosiaalityöntekijät kuvasivat kiireellisen sijoituksen ja huostaanoton tekemistä, 4) lastensuojelu yksin ei riitä -diskurssi, jossa sosiaalityöntekijät esittivät tulkintoja toimivista käytännöistä ja toisaalta palvelujärjestelmän ongelmista, ja 5) päihteiden käyttö muutoksessa -diskurssi, jossa sosiaalityöntekijät ilmentävät puheessaan muutoksia päihteiden käytössä, niiden hankinnassa ja päihteisiin suhtautumisessa. Tulosten perusteella alaikäisten päihteiden käyttö lastensuojelun avohuollon nuorten asiakkaiden keskuudessa näyttäytyy monimuotoisena ilmiönä, johon kietoutuu usein muita ongelmia. Alaikäisten päihdepalvelupolut näyttäytyvät kuitenkin vajavaisina, ja tällä hetkellä hoito on pitkälti lastensuojelun hartioilla.