Uusi relationaalinen näkökulma kognitiivis-analyyttiseen psykoterapiaan : onko nyt integraation aika?

Abstract

Tässä artikkelissa esitän relationaalisen psykoanalyysin kolme tärkeää teoreettista näkökulmaa, jotka ovat näyttämöllistymisen keskeinen rooli terapeuttisessa muutoksessa, sosiaalikonstruktivistinen epistemologia kliinisen toiminnan taustalla ja uudenlaisessa suhteessa olemisen kokemus terapeuttisen muutoksen mahdollistajana. Kuvaan, miten nämä teoreettiset periaatteet näkyvät terapeutin toiminnassa allianssikatkoksen aikana: metakommunikaation kautta ilmenevässä terapeutin asemoitumisessa, terapeutin omasta osallistumisesta vastuun ottamisessa ja terapeutin pyrkimyksessä rakentaa asiakkaan kanssa intersubjektiivista tilaa, jossa asiakkaalle mahdollistuu uudenlaisessa suhteessa olemisen kokemus. Kuvaan niin ikään kognitiivis-analyyttista (KAT) teoriaa ja terapeuttista käytäntöä yllä kuvattujen psykoanalyysin relationaalisen teorian näkemysten valossa ia nostan esille KAT:n teoreettisia ja kliinisen käytännön olettamuksia, jotka ovat ristiriidassa relationaalisen teorian ja terapeuttisen toiminnan kanssa. Pohdin myös relationaalisen teorian soveltuvuutta ja merkitsevyyttä KAT-teoriaan ja terapeuttiseen käytäntöön sekä edellytyksiä integraatioon.