Kehonkoostumuksen muutokset leikatuilla mahasyöpäpotilailla

Abstract

Mahasyövät ovat maailmanlaajuisesti viidenneksi yleisin syöpäryhmä. Mahasyöpään liittyy tyypillisesti potilaiden kehonkoostumuksessa tapahtuvat määrälliset ja laadulliset heikkenemismuutokset. Muutosten taustalla vaikuttavat primäärisairauden lisäksi muun muassa syövänhoitomenetelmien haittavaikutukset, muut pitkäaikaissairaudet ja ikääntymismuutokset.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan leikattujen mahasyöpäpotilaiden (n=150) luurankolihas- ja rasvamassassa tapahtuvia määrällisiä ja laadullisia muutoksia. Tutkimusaineisto kerättiin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin kirurgisessa yksikössä ja se koostuu tutkittavien potilastietojärjestelmästä kerätyistä taustatiedoista sekä heidän hoitoprosessinsa aikana otetuista vartalon tietokonetomografiakuvista (CT). Tutkielmassa analysoidaan potilaiden CT-kuvista vartalon alueen luurankolihasten poikkipinta-alassa ja tiheydessä sekä kokonaisrasvan, ihonalaisen- ja sisäelinrasvan poikkipinta-alassa tapahtuvia muutoksia lähtötilanteen ja kuuden sekä 12 kuukauden kontrollikuvauksen välillä. Lisäksi alaryhmäanalyysissä verrataan leikkaukseen valmistelevia neoadjuvanttihoitoja saaneiden (n=7) potilaiden luurankolihas- ja rasvamassan muutoksia muihin tutkittaviin. Tilastomenetelminä käytetään toistettujen mittausten varianssianalyysiä (ANOVA) ja yleisiin estimaatteihin perustuvaa arviota (GEE-malli).

Tutkielman tulokset osoittivat, että lähtötilanteen ja seurantapisteiden välillä luurankolihasten poikkipinta-alassa, lihasten tiheydessä sekä kaikissa rasvamuuttujissa tapahtui tilastollisesti erittäin merkitsevä muutos (p<0.001). Taustamuuttujilla vakioinnin jälkeen muutos säilyi tilastollisesti erittäin merkitsevänä kokonaisrasvan ja ihonalaisen rasvan poikkipinta-aloissa ja muissa päämuuttujissa tulokset muuttuivat tilastollisesti merkitseviksi (p<0.01). Neoadjunvanttiryhmään kuuluvien tutkittavien lihas- ja rasvamassan muutokset eivät eronneet muista tutkittavista ensimmäisen kuuden kuukauden seurannassa. Tämän jälkeen molempien ryhmien kehityskulussa tapahtui toipumiseen viittaava käänne: neoadjuvanttiryhmän lihasmassan poikkipinta-ala kasvoi 0,5 % ja vertailuryhmällä 1 %. Samalla neoadjuvanttihoitoja saaneilla kokonais- ja sisäelinrasvan määrät kasvoivat vertailuryhmään nähden ja heidän lihastiheytensä aleni. Vertailuryhmällä rasvamuuttujat heikkenivät jälkimmäisellä seurantajaksolla maltillisesti.

Tutkielman tulokset havainnollistavat mahasyöpäpotilaiden vartalon alueen lihaksistossa ja rasvakudoksessa tapahtuvia muutoksia, jotka tulisi hoitotulosten optimoinnin vuoksi pyrkiä tulevaisuudessa tunnistamaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Jatkotutkimuksissa olisi tärkeää selvittää prospektiivisella tutkimusasetelmalla, millainen vaikutus lihaskadon varhaisella tunnistamisella sekä laadukkailla moni-interventioilla on kehonkoostumuksen muutoksiin.

Gastric cancers are the fifth most common group of cancers worldwide. Gastric cancer is typically associated with quantitative and qualitative deterioration changes in patients´ body composition. These changes are influenced not only by the primary disease but also by the side effects of cancer treatments, other chronic diseases, and aging processes.

This study examines the quantitative and qualitative changes in skeletal muscle and adipose tissue of cancer patients who underwent curative gastrectomy (n = 150). The research data was collected at the surgical unit of the Central Finland Health Care District and consists of patient’s background information from medical record system, as well as midsection computed tomography (CT) images taken at the time of gastric cancer diagnose and follow up pictures at six month and 12 months after the gastrectomy. The sub-group analysis compares the changes in skeletal muscle and adipose tissue variables of patients who received neoadjuvant treatment (n=7) before surgery to the other study subjects. The statistical methods are repeated measures ANOVA from the exact values and estimation based on general estimating equations (GEE model) of the whole data.

The results of the study showed that there was a statistically significant change (p<0.001) in the cross-sectional area of the skeletal muscles, skeletal muscle density and in all fat variables during the follow-up. After adjusting for background variables, the change remained statistically significant in total adipose tissue and subcutaneous adipose tissue cross-sectional areas. In other main variables, the results became statistically significant (p<0.01). The neoadjuvant group showed changes in muscle and adipose tissue during the first six months which was similar to the other participants, without significant differences. Afterwards, both groups showed a turning point in the developmental trend that indicated recovery: the neoadjuvant group's cross-sectional muscle mass increased by 0.5% and the control group´s by 1%. In neoadjuvant group, the amounts of total fat mass and visceral fat mass increased more strongly compared to the control group, which led to a decrease in muscle density in the group. In the control group, fat variables moderately worsened in the latter follow-up period.

The results of the study illustrate the changes that occur in the muscle and adipose tissues of the abdominal region in patients with gastric cancer. These changes should be identified as early as possible for the optimization of treatment outcomes. In further research, it would be important to investigate prospectively the impact of early detection of skeletal muscle loss and offer multi-intervention treatment on changes in body composition.