Optimismi lapsuudesta myöhäisaikuisuuden kynnykselle

Abstract

Optimismilla tarkoitetaan yksilön yleistä ja suhteellisen pysyvää odotusta siitä, että hänen elämässään tulee tapahtumaan myönteisiä asioita. Toinen lähestymistapa optimismin määrittelyyn liittyy yksilölle tyypilliseen tapaan tulkita ja selittää elämässään tapahtuneita onnistumisia ja vastoinkäymisiä. Tällöin yksilön tulevaisuuden odotukset juontuvat siitä, miten he tulkitsevat menneisyytensä. Korkean optimismin on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä eri ikäkausille tyypillisten kehitystehtävien saavuttamisen kanssa. Myös optimismin ja paremman fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä yksilön parempien selviytymiskeinojen välillä on havaittu positiivinen yhteys. Tutkimustuloksia optimismin pysyvyydestä pitkittäisasetelmalla tarkasteltuna on kuitenkin melko vähän ja tutkimusten seuranta-ajat ovat melko lyhyitä. Pysyvyydestä ei ole myöskään yhteneväistä tutkimustietoa. Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko optimismi absoluuttisesti (keskimääräinen pysyvyys tietyssä ryhmässä eri mittausajankohtina) ja suhteellisesti pysyvää (tutkittavien keskinäisen järjestyksen säilyminen) varhaisaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden kynnykselle ja onko pysyvyydessä eroja miesten ja naisten välillä. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, onko tutkittavan lapsuudessa tehdyllä opettajan arvioinnilla tutkittavan selviämisestä elämässä yhteyttä aikuisuuden optimismiin. Tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen (LAKU) aineistoa. LAKU:ssa samoja ihmisiä on seurattu 8-vuotiaasta (N= 369) 61-vuotiaaksi (N= 206) asti. Viimeisintä, eli 61-vuotiaiden aineistonkeruuta kutsutaan TRAILS tutkimukseksi. Optimismia arvioitiin aikuisuudessa tutkittaville lähetetyn elämäntilannekyselyn väittämillä. Kussakin iässä (27-, 36-, 42-, 50- ja noin 61-vuotiaana) viidestä väittämästä laskettiin summamuuttuja. Summamuuttujan väittämät sisälsivät viitteitä optimismin kahdesta yleisemmästä näkökulmasta. Optimismin arviointiin lapsuudessa pyydettiin opettajaa arvioimaan 8-vuotiaan oppilaansa selviytymistä elämässä. Optimismin absoluuttista pysyvyyttä analysoitiin toistomittausten varianssianalyysillä. Optimismin suhteellista pysyvyyttä ja opettaja-arvion ja aikuisuuden optimismin välistä yhteyttä analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella. Tutkimustulosten mukaan optimismi on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti pysyvää varhaisaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden kynnykselle, eikä pysyvyydessä ole eroja sukupuolten välillä. Opettaja-arvioinnilla lapsen selviämisestä elämässä ja aikuisuuden optimismin välillä ei havaittu yhteyttä. Aiemmissa optimismin pysyvyyttä tarkastelevissa tutkimuksissa on käytetty optimismin arviointiin vain yhden näkökulman mukaista mittaria. Tässä tutkimuksessa optimismia arvioitiin laajemmasta näkökulmasta sekä ainutlaatuisen pitkän seuranta-ajan kuluessa. Jatkossa optimismin pysyvyyttä selvittävissä tutkimuksissa olisikin hyvä yhdistää eri mittareiden ulottuvuuksia. Tämä edistäisi optimismin käsitteen sekä siihen liittyvien teorioiden ja tutkimuksen kehittymistä. Optimismin pysyvyyttä selvittävissä pitkittäistutkimusasetelmissa tarvitaan tulevaisuudessa pidempiä seuranta-aikoja sisältäen myös myöhäisaikuisuuden vaiheet, koska tästä on toistaiseksi vähän tutkimustietoa.

Optimism typically refers to an individual's general and relatively stable expectation that positive things will happen in their life. Optimism can also be defined as an individual's way of interpreting and explaining successes and adversities in their life. In this case, the individual`s future expectations stem from how they interpret their past. High levels of optimism have been found to be positively associated with the achievement of developmental tasks typical of different age groups. Positive correlations have also been observed between high optimism and better physical and mental health, as well as better coping skills. However, there is limited and inconsistent research on the stability of optimism in a longitudinal setting, and the follow-up periods are relatively short. The purpose of this study was to explore whether optimism is stable in absolute (mean-level changes of group over time) and rank-order terms from early adulthood to the beginning of late adulthood and whether there are differences in stability between men and women. Additionally, the purpose was to determine whether the participants´ childhood teacher's ratings of which pupils will certainly find their way later on in life is associated with optimism in adulthood. Data drawn from the University of Jyväskylä's JYLS and TRAILS study, which was an extension of the JYLS study, were used. At the start of the JYLS data collection in 1968, the study consisted of a total of 369 participants TRAILS study which data was collected in 2020- 2021, consisted of a total of 206 participants. To assess stability of optimism in adulthood, data were obtained for participants aged 27, 36, 42, 50 and about 61 years. For the assessment of stability of optimism data were obtained from Life Situation Questionnaire sent to the participants. A summary variable of optimism was computed to assess absolute and rank-order stability of optimism from early adulthood to the beginning of late adulthood. Teacher-ratings were conducted when the participants were 8 years old. The data were analyzed using repeated measures analysis of variance and Spearman's rank correlation coefficient. The results show that optimism shows absolute and rank-order stability from early adulthood to the beginning of late adulthood. No differences in the absolute and rank-order stability of optimism were found between men and women. In addition, no association was also found between teacher-ratings of a child's ability to find their way in life and optimism in adulthood. Previous studies examining the stability of optimism have used measures based on a single perspective of optimism. In this study, optimism was assessed from a broader perspective of optimism and over a unique long-term follow-up. Future research examining the stability of optimism would benefit from combining different dimensions of measurement of optimism. This would contribute to the development of the concept of optimism and related theories and research. Longitudinal studies examining stability of optimism should include longer follow up periods, including late adulthood stages, as there is currently limited research on this topic.