dc.contributor.advisor | Kokko, Katja | |
dc.contributor.author | Vuori, Maiju | |
dc.date.accessioned | 2023-06-07T05:15:05Z | |
dc.date.available | 2023-06-07T05:15:05Z | |
dc.date.issued | 2023 | |
dc.identifier.uri | https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/87490 | |
dc.description.abstract | Optimismilla tarkoitetaan yksilön yleistä ja suhteellisen pysyvää odotusta siitä, että hänen
elämässään tulee tapahtumaan myönteisiä asioita. Toinen lähestymistapa optimismin
määrittelyyn liittyy yksilölle tyypilliseen tapaan tulkita ja selittää elämässään tapahtuneita
onnistumisia ja vastoinkäymisiä. Tällöin yksilön tulevaisuuden odotukset juontuvat siitä, miten
he tulkitsevat menneisyytensä. Korkean optimismin on havaittu olevan positiivisesti yhteydessä
eri ikäkausille tyypillisten kehitystehtävien saavuttamisen kanssa. Myös optimismin ja
paremman fyysisen ja psyykkisen terveyden sekä yksilön parempien selviytymiskeinojen
välillä on havaittu positiivinen yhteys. Tutkimustuloksia optimismin pysyvyydestä
pitkittäisasetelmalla tarkasteltuna on kuitenkin melko vähän ja tutkimusten seuranta-ajat ovat
melko lyhyitä. Pysyvyydestä ei ole myöskään yhteneväistä tutkimustietoa.
Tämän pro gradu-tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, onko optimismi absoluuttisesti
(keskimääräinen pysyvyys tietyssä ryhmässä eri mittausajankohtina) ja suhteellisesti pysyvää
(tutkittavien keskinäisen järjestyksen säilyminen) varhaisaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden
kynnykselle ja onko pysyvyydessä eroja miesten ja naisten välillä. Lisäksi tarkoituksena oli
selvittää, onko tutkittavan lapsuudessa tehdyllä opettajan arvioinnilla tutkittavan selviämisestä
elämässä yhteyttä aikuisuuden optimismiin.
Tutkimusaineistona käytettiin Jyväskylän yliopiston Lapsesta aikuiseksi -pitkittäistutkimuksen
(LAKU) aineistoa. LAKU:ssa samoja ihmisiä on seurattu 8-vuotiaasta (N= 369) 61-vuotiaaksi
(N= 206) asti. Viimeisintä, eli 61-vuotiaiden aineistonkeruuta kutsutaan TRAILS tutkimukseksi. Optimismia arvioitiin aikuisuudessa tutkittaville lähetetyn
elämäntilannekyselyn väittämillä. Kussakin iässä (27-, 36-, 42-, 50- ja noin 61-vuotiaana)
viidestä väittämästä laskettiin summamuuttuja. Summamuuttujan väittämät sisälsivät viitteitä
optimismin kahdesta yleisemmästä näkökulmasta. Optimismin arviointiin lapsuudessa
pyydettiin opettajaa arvioimaan 8-vuotiaan oppilaansa selviytymistä elämässä. Optimismin
absoluuttista pysyvyyttä analysoitiin toistomittausten varianssianalyysillä. Optimismin
suhteellista pysyvyyttä ja opettaja-arvion ja aikuisuuden optimismin välistä yhteyttä
analysoitiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella.
Tutkimustulosten mukaan optimismi on sekä absoluuttisesti että suhteellisesti pysyvää
varhaisaikuisuudesta myöhäisaikuisuuden kynnykselle, eikä pysyvyydessä ole eroja
sukupuolten välillä. Opettaja-arvioinnilla lapsen selviämisestä elämässä ja aikuisuuden
optimismin välillä ei havaittu yhteyttä. Aiemmissa optimismin pysyvyyttä tarkastelevissa
tutkimuksissa on käytetty optimismin arviointiin vain yhden näkökulman mukaista mittaria.
Tässä tutkimuksessa optimismia arvioitiin laajemmasta näkökulmasta sekä ainutlaatuisen
pitkän seuranta-ajan kuluessa. Jatkossa optimismin pysyvyyttä selvittävissä tutkimuksissa
olisikin hyvä yhdistää eri mittareiden ulottuvuuksia. Tämä edistäisi optimismin käsitteen sekä
siihen liittyvien teorioiden ja tutkimuksen kehittymistä. Optimismin pysyvyyttä selvittävissä
pitkittäistutkimusasetelmissa tarvitaan tulevaisuudessa pidempiä seuranta-aikoja sisältäen
myös myöhäisaikuisuuden vaiheet, koska tästä on toistaiseksi vähän tutkimustietoa. | fi |
dc.description.abstract | Optimism typically refers to an individual's general and relatively stable expectation that
positive things will happen in their life. Optimism can also be defined as an individual's way of
interpreting and explaining successes and adversities in their life. In this case, the individual`s
future expectations stem from how they interpret their past. High levels of optimism have been
found to be positively associated with the achievement of developmental tasks typical of
different age groups. Positive correlations have also been observed between high optimism and
better physical and mental health, as well as better coping skills. However, there is limited and
inconsistent research on the stability of optimism in a longitudinal setting, and the follow-up
periods are relatively short.
The purpose of this study was to explore whether optimism is stable in absolute (mean-level
changes of group over time) and rank-order terms from early adulthood to the beginning of late
adulthood and whether there are differences in stability between men and women. Additionally,
the purpose was to determine whether the participants´ childhood teacher's ratings of which
pupils will certainly find their way later on in life is associated with optimism in adulthood.
Data drawn from the University of Jyväskylä's JYLS and TRAILS study, which was an
extension of the JYLS study, were used. At the start of the JYLS data collection in 1968, the
study consisted of a total of 369 participants TRAILS study which data was collected in 2020-
2021, consisted of a total of 206 participants. To assess stability of optimism in adulthood, data
were obtained for participants aged 27, 36, 42, 50 and about 61 years. For the assessment of
stability of optimism data were obtained from Life Situation Questionnaire sent to the
participants. A summary variable of optimism was computed to assess absolute and rank-order
stability of optimism from early adulthood to the beginning of late adulthood. Teacher-ratings
were conducted when the participants were 8 years old. The data were analyzed using repeated
measures analysis of variance and Spearman's rank correlation coefficient.
The results show that optimism shows absolute and rank-order stability from early adulthood
to the beginning of late adulthood. No differences in the absolute and rank-order stability of
optimism were found between men and women. In addition, no association was also found
between teacher-ratings of a child's ability to find their way in life and optimism in adulthood.
Previous studies examining the stability of optimism have used measures based on a single
perspective of optimism. In this study, optimism was assessed from a broader perspective of
optimism and over a unique long-term follow-up. Future research examining the stability of
optimism would benefit from combining different dimensions of measurement of optimism.
This would contribute to the development of the concept of optimism and related theories and
research. Longitudinal studies examining stability of optimism should include longer follow up periods, including late adulthood stages, as there is currently limited research on this topic. | en |
dc.format.extent | 49 | |
dc.language.iso | fi | |
dc.rights | In Copyright | |
dc.subject.other | absoluuttinen pysyvyys | |
dc.subject.other | suhteellinen pysyvyys | |
dc.title | Optimismi lapsuudesta myöhäisaikuisuuden kynnykselle | |
dc.identifier.urn | URN:NBN:fi:jyu-202306073560 | |
dc.type.ontasot | Master’s thesis | en |
dc.type.ontasot | Pro gradu -tutkielma | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Liikuntatieteellinen tiedekunta | fi |
dc.contributor.tiedekunta | Faculty of Sport and Health Sciences | en |
dc.contributor.laitos | Liikunta- ja terveystieteet | fi |
dc.contributor.laitos | Sport and Health Sciences | en |
dc.contributor.yliopisto | Jyväskylän yliopisto | fi |
dc.contributor.yliopisto | University of Jyväskylä | en |
dc.contributor.oppiaine | Gerontologia ja kansanterveys | fi |
dc.contributor.oppiaine | Gerontology and Public Health | en |
dc.rights.copyright | © The Author(s) | |
dc.rights.accesslevel | openAccess | |
dc.contributor.oppiainekoodi | 50423 | |
dc.subject.yso | aikuisuus | |
dc.subject.yso | pysyvyys | |
dc.subject.yso | optimismi | |
dc.subject.yso | tulevaisuudenodotukset | |
dc.rights.url | https://rightsstatements.org/page/InC/1.0/ | |