En studie av barnskyddets socialarbetares handlingsutrymme i arbetet med högkonfliktfamiljer där barnets boendeform är växelvist boende

Abstract

Tutkielman tarkoituksena on tutkia, miten lastensuojelun sosiaalityöntekijät kokevat oman liikkumavaransa työskentelyssä konfliktiperheiden parissa, joissa lapsen asumismuoto on vuoroasuminen. Tämän lisäksi tutkielmassa kuvataan sosiaalityöntekijöiden kohtaamat haasteet työskentelyssä konfliktiperheiden kanssa ja muutostyössä käytetyt interventiot. Tutkielman teoreettinen viitekehitys muodostuu liikkumavaran teoreettisesta näkökulmasta. Teoriaosuus saa alkunsa Michael Lipskyn teoriasta ruohonjuuritason byrokraattien toimintamahdollisuuksista julkisella sektorilla ja syventyy sen jälkeen juuri sosiaalityöntekijän erityiseen liikkumavaraan sekä rakenteellisesta että moraalisesta näkökulmasta. Tutkielman teoreettinen viitekehys sisältää myös tutkimuskysymyksen kannalta relevantteja osia Björn Blomin ja Stefan Morénin KAIMeR-teoriasta. Tämä tutkielma on laadullinen ja aineisto on kerätty haastattelemalla neljää lastensuojelussa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituna teemahaastatteluna, ja aineiston analysointi on tehty käyttäen teorialähtöistä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijät tulkitsevat ja käyttävät omaa liikkumavaransa eri tavoin riippuen tilanteesta. Samaan aikaan useat vastaajat kokivat, että oman liikkumavaransa suhteen on tiettyjä epäselvyyksiä. Tämä koskee ennen kaikkea lastensuojelun ja perheoikeudellisten palvelujen välistä rajaa. Tulokset osoittavat myös, että sosiaalityöntekijät kokevat, että toimintatilaa rajoittaa joissain tapauksissa se, että heidän mielestään sopivia palveluja ja tukimuotoja ei aina ole saatavilla. Tutkimukseen osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden mielestä työskentely konfliktiperheiden kanssa on haastavaa. Se, että se koetaan haastavana, johtuu ennen kaikkea riittämättömyyden tunteesta, muutokseen aikaansaamisen vaikeudesta ja siitä, että lastensuojelun puitteissa ei aina ole työkaluja työskennellä monesti hyvin moniulotteisen ongelman kanssa. Tulokset osoittavat, että sosiaalityöntekijän keskustelu vanhempien kanssa on ensisijainen interventio. Lastensuojelun puitteissa käytössä olevia interventiota ovat lisäksi perhetyö, tukihenkilö ja perhekuntoutus. Tämän lisäksi perheet ohjataan perheneuvolaan, psykososiaalisiin palveluihin ja kolmannen sektorin toimijoiden palveluihin.